 
- Kalastusmatkat Kaikkialle -
Matkaraportit |
 |
|
Fishmaster Kalastusmatkat - Matkaraportit 2005
Matkaraportit. Matkaraportteja ja
matkakertomuksia Fishmaster kalastusmatkoista ympäri maailmaa. |
 Meksiko
Ascension
Bay 4-14.2.2005
Kun
matkan päivämäärä oli noin kuukautta ennen matkaa varmistunut ja
olin tilannut lennot itselleni ja Lehtisen Ilkalle, alkoi kiivas
matkan valmistelu. Nettiä ja karttoja tutkittiin, otettiin pakolliset
rokotukset, perhoja sidottiin, tehtiin tarvikehankintoja yms. Aika
kului kuin siivillä valmistellessa ja suunnitellessa
perhokalastusmatkaa aurinkoiseen Meksikoon.
4.12. Pitkän lennon jälkeen
olemme vihdoinkin Cancunissa. Onneksi taksi on vastassa sovittuna
aikana lentokentällä ja vain 25 minuutin ajon jälkeen olemme Hotelli
Imperial Las Perlasissa joka osoittautuu asialliseksi ja erittäin
kohtuuhintaiseksi hotelliksi. Tarkoitus on viettää yksi yö
Cancunissa ja jatkaa matkaa aamulla lopulliseen kohteeseen
Cuzan Guest Houseen joka sijaitsee Punta Allen nimisessä
pikkukaupungissa Ascension Bayn pohjoisosassa.
5.12. Aamulla matka jatkuu
klo 8 kun kuski noutaa meidät hotellilta, jatkamme matkaa
tavoitteena Cuzan Guest House Punta Allenissa. Matka kestää 5 tuntia koska teemme
noin tunnin mittaisen pysähdyksen mayojen rauniokaupunki Tulumissa
joka osoittautuu ehdottomasti käynnin arvoiseksi. Viimeinen 40
kilometriä tietä on huonokuntoinen ja kuoppainen. Matkustamme
viimeiset
20 minuuttia Cuzanin veneellä ja vihdoin olemme perillä Punta
Allenissa ja Cuzanissa. Majoittaudumme palmunlehtikattoiseen
tilavaan mökkiimme joka on hiukan primitiivinen mutta kuitenkin
asiallinen ja mukava. Se sijaitsee upealla paikalla Karibianmeren
valkoisella hiekkarannalla, vain noin 20 metriä merestä. Kuistilla
on mukava istuskella ja katsella merta ja kuunnella aaltojen kohinaa
kun ne osuvat rantahiekkaan. Laitamme kalastusvälineet valmiiksi
huomisen kalastusta varten. Iltapalalla syömme majatalon
ravintolassa erinomaista paistettua kalaa.
6.12. Aamulla aamiaisen jälkeen lähtö n.klo 8 veneellä
kalastamaan. Päivä on kaunis, lämmin ja tyyni. Heti ensimmäisessä
paikassa näemme heittoetäisyydellä pari tarponia ja snookia jotka
kuitenkaan eivä ota perhoihimme. Alussa heittäminen tuntuu vaikealta
ja pari kertaa perho onkin magrovren oksassa kiinni, kalat
majailevat aivan puiden alla ja
perho pitäisi saada aivan kalan eteen. Jatkamme eteenpäin ja pysähdymme
keskelle selkää noin 2-3 metrin matalikon päälle jossa pinassa näkyy
useita permit parvia. Heitämme niille rapuperhojamme mutta kalat
vain väistävät ja pelästyvät perhojamme. Jatkamme matkaa bonefish
matalikolle josta saankin kahlaamalla 2 hienoa bonefishiä
Langustitolla, joka on paikallinen suosikkiperho bonefishille.
Toinen bonefish on noin 1,5 kiloinen ja toinen noin 2-kiloinen. Yritämme seuraavaksi permitiä ja
saan n. 6-kiloisen permitin kahlaamalla opas Josen kanssa, hienoa.
Permit on uskomattoman vahva kala ja tekee muutamia lähes sadan
metrin syöksyjä uskomattomalla vauhdilla. Perhona on numero 4
koukkuun sidottu rapujäljitelmä. Permitin kalastus on uskomattoman
vaikeaa koska kala on äärimmäisen arka ja perho on tarjottava
suoraan kalan eteen jotta se kelpuuttaisi sen. Jatkamme kalastusta ja Ilkka saa
ensimmäisen bonefishinsä, jonka jälkeen hän karkuuttaa vielä toisen.
Itse saan myös vielä yhden bonefishin ennekuin päivä on lopuillaan
ja ajamme rantaan. Hieno ensimmäinen kalastupäivä on ohi ja vaikka
se alussa menikin vähän välineiden kanssa sählätessä. Menemme
iltapalalle suihkun jälkeen ja syömme humeria, nam.
7.12. Aamulla tuulee kovemmin mutta päätämme silti mennä
eiliselle permit paikalle. Heti löydämmekin yhden mutta se pelästyy
huonoa heittoa ja jatkaa matkaansa. Jatkamme kalojen etsintää ja
pian löytyykin parvi josta ensin Ilkka saa tärpin ja itse onnistun
heti perään tartuttamaan ja saamaan ylös asti arviolta noin
6-kiloisen kauniin yksilön. Heti perään Ilkka tartuttaa ison
permitin ja pitelee sitä pitkään mutta valitetavasti kala irtoaa
noin sadan metrin syöksyn jälkeen. Lähden opas Josen kanssa kahlaamaan
parvea kiini ja saankin tartutettua taas samankokoisen permitin kuin
edellinen jonka saan pitkän väsytyksen jälkeen veneeseen. Alkaa
tuulla liian kovaa ja taivas vetää pilveen joten päätämme yrittää
vielä tarponia ennen
lopetusta. Yksi iso permit seuraa perhoa ja ottaa kiinni, mutta
tartutus on liian heikko ja kala ei jää kiinni. Lopetamme
kalastuksen ja ajamme tukikohtaan, iltapalaksi nautimme chiken
fajitasta jonka jälkeen menemme nukkumaan ajoissa.
8.12.
Aamulla heräämme taas aikaisin. Ilkalla on vatsa sekaisin ja hän on
poissa pelistä koko päivän, mutta lähtee kuitenkin merelle mukaan.
Aamulla muutama kahlaten tehty permitjahti ei tuota tulosta, kalat
ovat liian arkoja tai eivät kiinnostu perhosta. Kalastus tuntuu taas
tosi vaikealta. Puolenpäivän maissa yritämme
seuraavaksi bonefishin
kalastusta, ja saankin 3 kalaa ylös asti. Perhona on Gotscha ja
tumma Bonefish Bitterin ja Gotschan risteytys. Kalat ovat arviolta
noin 1,5 kiloisia. Jonkun verran muita bonefishejä näkyy niiden
lisäksi, mutta ne ovat liian arkoja ja kalastaja kehno. Iltapäivällä löydämme matalasta
kaksi permit parvea joihin saan hyvin heitettyä. Kalat ovat
liikkeessä koko ajan ja Josen kanssa jahtaamme niitä kahlaamalla
noin 70 sentin syvyisessä vedessä. Vihdoin yksi kaloista ottaa
rapujäljitelmän ja jää kiinni, mutta irtoaa noin minuutin kuluttua.
Saan vielä toisen mahdollisuuden seuraavasta parvesta, kala ottaa ja
jää hyvin kiinni. Väsyttelen noin 4 kiloiseen permitin joka on hieno
päätös päivälle. Lähdemme ajamaan kohti Punta Allenia.
9.12. Heräämme aamulla
kaatosateeseen ja myrskytuuli puhaltaa. Harmittelemme että onkohan
päivän kalastus pilalla mutta onneksi sade ja tuuli kestää vain noin
tunnin ja viimeiset sadepisarat tippuvat rantahiekkaan kun veneemme
irtoaa rannasta. Päätän antaa Ilkalle penaltin eli kaikki tämän
päivän parhaat mahdollisuudet kaloihin koska eilinen päivä meni
häneltä pilalle vatsaa hoidellessa. Ilkka aloittaa kalastuksen ja saa
mahdollisuuden muutamaan bonefishiin. Kalat ovat kuitenkin liian
arkoja ja painuvat matkoihinsa. Seuraavaksi Jose näkee permit parven
jota Ilkka ja Jose lähtevät kahlaamaan kiinni. Ilkka pääsee hyvin
heittoetäisyydelle ja heitto onnistuu napiin parven eteen. Yksi
kaloista ottaa perhon mutta tartutus ei onistu ja parvi pelästyy ja
menee matkoihinsa. Jatkamme
bonefishin kalastusta ja Ilkka saa peräkkäin kaksi hienoa noin 1,5
kilon kalaa.
Päätämme siirtyä paikalle josta
aiempina päivinä olemme saaneet useita permitejä. Noin tunnin
kuluttua löytyykin parvi. Jään pitämään venettä kun Jose ja Ilkka
lähtevät kahlaamaan parven perään. Veneestä on hieno seurata
tapahtumaa: hiivintää kalojen perässä, onnistunut heitto parven
eteen, odotus kun rapuperho vajoaa pohjaan, hidasta pitkää
strippausta. Parvi seuraa perhoa ja yksi ottaa.
Näen kuinka Ilkka tartuttaa kalaan,
nostaa vavan pystyyn ja kala tekee yli sadan metrin syöksyn. Siirrän
veneen Ilkan viereen ja väsytys jatkuu veneestä. Kala tekee pitkiä
useiden kymmenien metrien syöksyjä muta väsyy kuitenkin vähitellen
ja Jose nostaa kalan pyrstöstä ylös. Kala on kaunis, noin 5-6 kilon
painoinen ja on Ilkan ensimmäinen ylös saatu permit, hienoa. Hän on
taatusti tällä hetkellä maailman onnellisin mies.
Kohta löytyy
toinen parvi ja edellinen näytelmä toistuu, Ilkka saa toisen
samankokoisen permitin, täydellinen kalapäivä hänellä tänään. Jatkamme
kalastusta ja seuraavaksi on minun vuoroni lähteä permit parven
perään Hosen kanssa. Pääsen hyvin parven lähelle ja heitto onnistuu
hyvin. Alotan strippauksen ja tunnen kuinka kala ottaa mutta
tartutukseni ei onnistu. Jatkan strippausta koska parvi ei
pelästy ja seuraa perhoa. Vain muutaman metrin päässä kala ottaa ja
tartutus onnistuu. Kala tekee noin sadan metrin syöksyn jonka aikana
Ilkka siirtää veneen viereen. Kiipeän veneeseen ja jatkan väsytystä
veneestä. Väsyttelen kalaa noin 15 minuuttia ja kalaa väsyy
vähitellen ja Jose nostaa ylös noin 5-6 kiloisen permitin. Hieno
päätös mahtavalle kalapäivälle. Iltapalaksi nautimme neljän
ruokalajin illallisen, jonka pääruokana on paistettua kalaa. Ruoka
on taas erinomaista.
10.12. Aamulla ilma näyttää
hienolta ja päätämme yrittää tarponia. Olen itse ensimmäisenä
heittovuorossa ja pian ensimmäinen kala on keulan edessä. saan hyvän
heiton kalan eteen mutta kala ei ota ja jatkaa matkaansa. Heti
perään näemme toisen tarponin mutta se on niin arka että kun heitän
perhon liian lähelle se pelästyy ja jatkaa myös matkaansa. Pian opas
näkee hyvän permitin. Vaihdan nopeasti vavan jossa on rapuperho ja
saan heitettyä pari kertaa hyvin kalan eteen. Se lähtee seuraamaan
perhoa ja näen kun se ottaa perhon suuhun. Tämä kala on kerrankin
helppo tartuttaa ja tekee samantien noin 60 metrin syöksyn. Hienon
taistelun jälkeen opas Jose nostaa noin 6 kiloisen kalan
veneeseen. Otamme pakolliset valokuvat nopeasti, lyhyt kalan
elvytys, näkemiin.
Seuraavaksi Ilkka on heittovuorossa
ja löydämmekin hyvän kokoisen barracudan joka seuraa perhoa ja tekee
pari nopeaa syöksyä sitä kohti mutta ei ota kunnolla. Jatkamme
tarponin kalastusta ja löydämme mangrovesaaren reunasta, laguunista
usean yksilön parven johon saan muutaman kerran hyvin heitettyä. Vetäessäni perhoa nopeasti sisään
pinta räjähtää kun perhoa viedään. Vedän tartutuksen mutta en
ilmeisesti tarpeeksi kovin, sillä noin metrinen tarponi on kiinni
vain muutaman sekunnin jonka ajan se on
enemmän ilmassa kuin vedessa ja irtoaa. Jatkan vielä samalla
paikalla johon kalat jäivät mutta ne eivät ota enää. Ilkan heittovuorolla hän saa
heitettyä hyvän heiton tarponin eteen mutta kala ei ota ja pelästyy.
Näemme myös noin metrisen krokotiilin joka paistattelee päivää
hiekkasärkällä vain muutaman metrin päässä kun liuumme ohi. Päätämme
vaihtaa paikkaa ja yrittää vielä parin tunnin ajan permitiä.
Löydämmekin kolme parvea joihin saamme kahlaamalla kohtalaisen hyvin
heitettyä ja Ilkka tartuttaa ja väsyttelee päivän päätteeksi noin
3,5 kiloisen permitin. Hieno päätös päivälle, ajamme takaisin
majoitukseen.
11.12. Hieno aurikoinen ja lämmin päivä. Ajamme kokonaann eri
paikoille Ascension Bayn lahden pohjukkaan. Yritämme pääasiassa
tarponia ja snookia mutta laihoin tuloksin. Löydämme kuitenkin
hienoja bonefish matalikoita joista löydämme ruokailevia
bonefishejä. Saan kaksi kalaa ja karkuutan yhden. Perhona käytämme ruskeaa Gotchan ja
Bonefish Bitterin risteytystä. Ilkka saa myös yhden kalan. Kalat
ovat kaikki hyvän kokoisia noin kahden kilon painoisia ja tarjoavat
hienon vastuksen. Bonefishin syöksyt ovat uskomattoman pitkiä.
Siimaa menee kelalta ensimmäisessä syöksyssä parhaimmassa
tapauksessa lähes sata metriä.
Jatkamme eteenpäin ja yritämme taas
tarponia ja snookia, mutta iltapäivän aikana meillä on ainostaan
pari näköhavaintoa snookista mutta kalat ovat niin arkoja että
heittämään ei pääse ennekuin kalat häipyvät mangrovepuiden
varjoihin.
Paluumatkalla pysähdymme vielä
hyvän näköiselle bonefish flatille josta löytyykin kaloja. Saamme
molemmat tartutettua bonefishit, saan omani ylös mutta Ilkan kala
irtoaa. Päivä on iltapäivässä jo pitkällä ja ajamme kotiin kämpälle.
12.12. Kaunis ja vähätuulinen päivä. Erinomainen päivä
bonefishin kalastukseen. Saankin heti aamulla nätin bonarin
ensimmäisestä paikasta ensimmäisellä heitolla. Melkoinen alku
päivälle. Jatkamme eteenpäin ja löydämme useita permitejä joille
pääsen hyvin heittämään mutta kalat eivät ota. Bonefishejä näkyy
tasaisesti ja saamme molemmat niitä aina silloin tällöin.
Puolenpäivän maissa olemme suuressa
tyynessä lahdessa jossa on useita ruokailevia bonefish parvia. Kalat
uivat pää alaspäin pyrstön kulmat veden pinnan yläpuolella. Saamme
yhdestä parvesta tuplan eli molemmilla on kala kiinni yhtä aikaa.
Kalastus jatkuu koko päivän tasaisen hyvänä ja saamme yhteensä 9
bonefishiä joista suurin painaa peräti 3 kiloa. Suurin osa kaloista
on kilon ja kahden kilon välillä. Saamme kokea hienoja taisteluja
bonefishien kanssa kirkkaassa matalassa vedessä. Perhoina käytämme
pääasiassa paikallista mallia Langustitoa 6 ja 8 numeroisena.
Iltapäivällä mangrovesaaren
reunassa on useita hyvän kokoisia snookeja joille pääsen hyvin
heittämään mutta kalat eivät ole kiinostuneet perhoista. Yritän
kolmella erilaisella perholla mutta ei tulosta. Yksi snook seuraa
perhoa mutta luopuu yrityksestä kuitenkin kesken. Hieno päivä,
trooppista perhokalastusta parhaimmillaan.
13.12. Viimeinen kalastuspäivä on aurinkoinen mutta tuulisempi
kuin
eilen. Matkalla kalapaikalle edessämme nousee pintaan kolme
delfiiniä joista saamme erinomaisia lähikuvia. Päätämme aloittaa
kalastuksen Tres Marias laguunista josta olemme aiemmin saaneet
useita permitejä. Aloitamme kuitenkin lähempää rantaa ja
matalammasta etsien bonefishejä. Niitä onkin tasaisesti ja saamme
peräkkäin useita. Pian löytyy vihdoin ensimmäinen
permit parvi jonka perään Ilkka ja opas lähtevät kahlaamaan. Välillä
he juoksevat rantasärkkää pitkin parven perässä kunnes he vihdoin
pääsevät heittoetäisyyden päähän. Onnistunut heitto, tasaista pitkää
strippausta, kala kiinni ja väsytys alkaa. Kala osoittautuu noin
kolmen kilon permitiksi joka antautuu noin kymmenen minuutin
väsytyksen jälkeen valokuvattavaksi. Saan koko
episodin kuvattua myös videolle. Kala vapautetaan ja jatkamme
bonefishin kalastusta kunnes löydämme ison parven josta saamme
peräkkäin yli kymmenen bonefishiä. Saan paikalta myös noin kahden
kilon permitin jonka kansa saakin painia jonkin aikaa. Bonefishin kalastus jatkuu
uskomattoman hyvänä ja saamme Ilkan kanssa yhteensä noin 25
bonefishiä päivän aikana. Perhoina käytämme vaaleasiipistä Gotchaa,
numero 6. Uskomattoman hieno ja kalaisa viimeinen kalastuspäivä on
takana. Ajamme kotirantaan ja alamme pakata mökissämme tavaroita
valmiiksi huomenaamun lähtöä varten.
14.12. Aamiaisen jälkeen
olemme valmiita lähtemään. Hyvästelemme vieraanvaraisen Cuzanin
isäntäväen ja nousemme taksiin joka vie meidät Cancunin
lentokentälle. Matkalla näemme kaksimetrisen boan ja muutaman
papukaijan. Muutaman tunnin odottelun jälkeen nousemme koneeseen.
Paluulento Amsterdamiin menee mukavasti suurimman osan matkaa
nukkuessa. Aamulla vaihdamme konetta Amsterdamissa ja parin tunnin
päästä olemme Helsingissä.
Yhteenveto:
Kaikki matkan järjestelyt onnistuivat hyvin ja etukäteen tilatut
kuljetukset olivat ajallaan. Kaikki etukäteen sovitut hinnat pitivät
myös hyvin paikkaansa. Matka onnistui kokonaisuutena yli odotusten
ja oli kokemuksena uskomattoman hieno. Kalastus onnistui
erinomaisesti ja saimme yhteensä 11 permitiä, noin 50 bonefishiä
sekä yhden Jack Crevallen, yhden Barracudan ja yhden Mulletin. Ilman lämpötila oli päivällä 25 ja
30 asteen välissä ja yöllä noin 20 asteen paikkeilla. Päivät olivat
suurimmaksi osaksi aurinkoisia tai puolipilvisiä. Veden lämpötila
oli yli 20 asteen joten kahlaaminen ei tuntunut kylmältä. Vapoina käytimme 9 jalkaisia 8
luokkaisia bonefishin kalastuksessa, 9 jalkaisia 9-10 luokkaisia
permitin kalastuksessa ja tarponin kalastuksessa 9 jalkaisia 10-12
luokan vapoja.
Perhosiimoina käytimme tavallisia
hyvälaatuisia WF siimoja ja erikoisia trooppiseen perhokalastukseen
tarkoitettuja siimoja ja totesimme että tavalliset siimat pehmenevät
suolan ja lämmön yhteisvaikutukseta nihkeiksi ja menettävät
heitto-ominaisuutensa helposti. Sen sijaan käyttämämme Masteryn
Saltwater erikoissiimat toimivat erinomaisesti ja tavallaan
pelastivat kalastuksen onnistumisen. Siksi suosittelen ehdottomasti
erikoissiimojen hankkimista trooppista perhokalastusta
suunnittelevalle. Perhoina käytimme bonefishille
erilaisia pieniä katka-ja rapuperhoja, useimmiten kokoa 6 tai 8,
permitille lähinnä erilaisia rapuperhoja kokoa 2 tai 4 ja tarponin
ja snookin kalastuksessa käytimme isoja streamereitä, kokoa 1-2/0.
Perhon värillä ei ollut niin suurta merkitystä kuin perhon
tarjoamisella. Kalat ovat kirkkaassa matalassa vedessä erittäin
arkoja ja pelästyvät helposti jos heitto läiskähtää veteen liian
kovaa tai liian lähelle kalaa.
Jouni Rauha
|
 Suomi, Merikarvianjoki
Naisten perhokurssi 16-18.9.2005Fishmasterin keväällä aloittamat perhokalastuskurssit Merikarvianjoella
saivat jatkoa 16-18.9.05 kun vuorossa oli alunperin pelkästään
naisille suunnattu kurssi. Jo hyvissä ajoin kaksi rohkeaa, Sari ja
Tuuli ilmoittautuivat mukaan ja ennen ilmoittautumisajan päättymistä
– koska majoitustilaa oli vapaana - Tuulin mies Sami hyväksyttiin
myös mukaan Tuulin taustajoukoiksi. Ihan kalkkiviivoilla vielä
vaimoni Leila ilmoittautui mukaan ja näin olikin kurssi täynnä. Kurssilaisista sen verran että
Tuuli oli noin vuoden verran harrastanut perhokalastusta. Sarilla
puolestaan oli viidentoista vuoden virvelikalastajan kokemus ja jo
muutaman vuoden perholla kalastanut Leila halusi hioa
Spey-tekniikkaansa, sekä testailla erilaisia siimoja kahden käden
vavalla.
Tutustumisen
jälkeen aloitimme Sarin ja Tuulin kanssa nurmikolla perehtymällä
yhden käden ongella heittämiseen. Tuuli pääsi varsin nopeasti
sinuiksi opetusvapojemme kanssa, mutta Saria kiusasi
virvelikalastajan "perusvika", eli ranne taipui takaheitossa
liiaksi, eikä heittäminen tahtonut ottaa sujuakseen. Samaan aikaan Sami ja Leila olivat
joella, jossa vettä riitti. Melko pian myös Tuuli sai "luvan"
aloittaa heittämisen oikeassa elementissään ja me Sarin kanssa
kokeilimme erilaisia kikkoja saadaksemme myös hänen heittonsa
kuntoon. Välillä näytti kyllä siltä, että molemmat – niin oppilas
kuin opettajakin – vaipuvat vähintäänkin lievään epätoivoon, mutta
periksi ei annettu. Illan jo alkaessa hämärtyä päätimme jatkaa aamulla ja lupasin
yrittää keksiä jotain.
Saunan
jälkeisellä iltapalalla, savulohen, salaattien ja tarjoamani yhden
synttärikonjakin innostamina kurssilaisten välille virisi vilkas
keskustelu päivän tapahtumista ja myös kunkin siihen astisesta
kalastusharrastuksesta, ja Tuuli kertoi omasta
perhokalastusopettelustaan Sarille - mutta myös meille opettajille -
hyvän vinkin. Aloittaessaan omaa perhokalastajan uraansa hän piti
etusormea vavan takana ikään kuin tukena ja Sarin kerrottua asiasta
minulle, päätimme aamulla ottaa kyseisen tavan käyttöömme. Ja eikös vaan heti aamusta hänenkin
heittonsa alkanut mennä jengoilleen ja ennen pitkää kaikki
kurssilaiset olivat rantavedessä heittämässä perhoa mahdollisten
paikalla lymyävien kalojen pään menoksi. Rantavedessä siksi, että
joki oli ääriään myöten täynnä, eikä edes mahdollisuutta kahlata
syvempään ollut.
Kun kurssilaisten heitto yhden
käden ongella alkoi sujua hyvin, Jouni ehdotti josko kurssilaiset
haluaisivat kokeilla myös kahden käden ongilla, ja kun kellään ei
ollut vastaväitteitä vaan jokainen halusi kokeilla, vaihdettiin
onget hieman järeämpiin. Kurssin vähemmän kokeneet Sari ja Tuuli,
olivat jälkeen päin sitä mieltä, että kahden käden ongella
heittäminen on helpompaa, kuin yhden käden. Myöskään Sami ei ollut
aiemmin heittänyt kahden käden vavalla, mutta hän pääsi heittorytmin
kanssa sinuiksi hyvin äkkiä. Sami heitti tosi kauniisti, hänellä taisi
olla "rytmiä veressä". Päiväruokailun jälkeen Jouni vei heidät kolme
Holmankosken alapäähän tositoimiin. Leila jäi heittämään kotipoolia
ja myös minä heittelin siinä jonkin aikaa. Kurssilaisten palattua
reissustaan he jatkoivat mökin edustalla ja itse keskityin saunan
lämmitykseen ja iltapalan kattamiseen.
Saunomisen
ja jo mainitun iltapalan jälkeen iltaa istuessamme vaihdoimme
kuulumisia päivän harjoituksista ja jokainen kurssilaisista vaikutti
tyytyväiseltä siihen asti oppimaansa. Hyvä niin. Jouni esitteli
samalla myös putkiperhon sidontaa kurssilaisille. Sunnuntain aamiaisen jälkeen Jouni
lastasi taas kurssilaiset autoon ja vei heidät ensin Holmankoskelle
ja sen jälkeen he olivat käyneet myös Puukoskella. Heitto oli
jokaisen kohdalla selkeästi parantunut eilisestä ja jokainen oli
itseensä, heittotaitoonsa, mutta myös opettajaansa tyytyväinen.
Sunnuntai-iltapäivällä ruokailun jälkeen sovimme kaikki yhdessä
kurssin päättyneeksi. Tuuli ja Sami lähtivät kohti Vantaata ja me
muut, siivottuamme jälkemme, kohti Turkua.
Kaikki kurssilaiset olivat kurssiin
tyytyväisiä ja Sari – niin virvelikalastaja
kuin olikin ennen kurssia – suunnitteli hankkivansa
perhokalastusvälineet, ennen kuin kiinnostus lajia kohtaan pääsisi
sammumaan. Tätä kirjoittaessani tiedän, että hankinnat ovat
vireillä, mutta varsinaisia ostoksia hän ei vielä ole tehnyt. Erittäin
valitettavaa syksyn kurssilaisten kannalta oli se, että joessa oli
vettä enemmän kuin muistan koskaan nähneeni. Asia, jolle kurssin
järjestäjä ei voi mitään. Ensimmäisellä kurssilla myös kova,
ajoittain jopa myrskyä muistuttanut tuuli antoi oman vivahteensa viikonloppuun.
Ilkka Lehtinen
|
 Suomi, Merikarvianjoki
Speyheittokurssi 23-25.9.2005
Spey-heitto
kurssille oli
ilmoittautunut kolme kurssilaista, Martti Jyväskylästä sekä
pariskunta Päivi ja Pasi Helsingistä. Martilla oli takanaan jo
kolmen vuoden perhokalastuskokemus, mutta ainoastaan yhden käden
perhovavalla, Pasilla noin vuoden mittainen kokemus myös yhden käden
perhovavalla ja Päivi ei ollut vielä perho-onkea edes kokeillut.
Mainittakoon vesitilanteesta sen verran, että joen pinta oli
laskenut edellisestä viikonlopusta n. 25 cm, mutta sitä oli edelleen
reilusti liikaa kunnolliseen kalastukseen.
Aloitimme myös tämän kurssin tutun
kaavan mukaan, eli ensin nurmikolle ja vasta kun heitto sujuisi, sen
jälkeen joelle. Martilta ja Pasilta heitto oikeni heti alkuunsa
kuten odottaa sopiikin, mutta Päivi joutui hieman pidempään
harjoittelemaan. Hän koki ensimmäisen opetusvavan hieman raskaaksi
(7-luokkainen 9-jalkainen), mutta vaihdettuamme hänelle vitosluokan
8-jalkaisen vavan heitto alkoi sujua ja jonkin ajan kuluttua myös
hän pääsi testaamaan heittoaan veteen. Hetken
villalankaperholla heittämisen jälkeen vaihdoimme hänelle oikean
perhon ja kun Jouni vielä hieman jalosti hänen heittoaan, sitä
olikin ilo katsella. Ilta kului kurssilaisten kalastaessa mökin
edustalla ja saunan lämmettyä päästimme heidät "piinasta".
Kursseilla jo totutun tavan mukaan tarjosimme saunomisen jälkeen
perjantain iltapalaksi savulohta ja valikoiman erilaisia salaatteja.
Hyvin nukutun yön ja aamiaisen
jälkeen Jouni kyseli jälleen kurssilaisten kiinnostusta kahden käden
onkiin ja jokainen ilmoitti haluavansa kokeilla. Niinhän
Spey-kurssilla tietenkin pitääkin, vaikka Päivi heitti jo illalla
yhden käden ongellakin nättejä Spey-heittoja, kuten myös kaksi
hieman kokeneempaa kurssilaista. Sopivien onki/siimayhdistelmien
löydyttyä Jouni näytti kurssilaisille kahden käden ongella
heittämisen alkeet ja melko nopeasti jokainen omaksui heiton
tekniikan ja rytmin. Kurssilaiset kalastivat kotipoolia
ruokailuun saakka, jonka jälkeen Jouni vei heidät Holmankosken
alapäähän. Paikka on varsin hyvä opetustarkoitukseen, koska pitkälle
ei tarvitse kahlata ja takaheittotilan
puutteessa paikassa on vähän pakko käyttää Spey-tekniikkaa. Itse
jäin tälläkin kerralla mökin edustalle kokeilemaan yhtä Jounin
testivapaa ja siinä hieman erilaisia siimavaihtoehtoja.
Sovittuun
aikaan kurssilaiset ja opettaja palasivat syömään ja ruokailun
jälkeen Jouni, Päivi ja Pasi lähtivät tutustumaan Salmelankoskeen.
Martti jäi kotipoolille, mutta jonkun aikaa siinä kalastettuaan
kysyi minulta tietä Salmelaan ja meni muiden perässä. Aikanaan Jouni
ja Martti palasivat takaisin, mutta Päivi ja Pasi olivat jääneet
Salmelan sillan yläpuolelle "kiusaamaan" näyttäytynyttä lohta. Kun
he vihdoin palasivat saimme kuulla, että ei ollut perho kelvannut.
Kala oli kuuleman mukaan innostunut hyppimään oikein kunnolla, mutta
ei sitten muuta. Illalla lämmitin taas saunan
kurssilaisille. Saunan jälkeen totutun
tavan mukaan iltapalaa. Kursseihin kuuluneen
ohjelman mukaan Jouni esitteli jälleen perhonsidontaa.
Sunnuntain aamupala klo 8 ja sen
jälkeen Jouni lastasi kurssilaiset jälleen autoon ja suuntana
Holmankoski. Minä puolestani jäin kotipoolille ja kokeilin välillä
yhden käden ongella perhona "Tuiskunen-Special", mutta joko joessa
ei ollut kaloja, tai sitten "liitsi" ei ollut se oikea ottiperho.
Ilmeisesti sillä virtaamalla perho ei ehtinyt painua riittävän
syvälle edes upposiimalla. Olimme sopineet päiväruoan yhdeksi
ja päättäneet Jounin kanssa tarjoavamme lohikeittoa, jonka valmistin
toisten ollessa kalassa. Ajallaan he saapuivat ja kyselin
mahdollisesta saaliista. Ei mitään, sanoi maestro, mutta Pasi kertoi
hänen saaneen n. 600 gramman hauen. Aika vaatimatonta pääopettajalta
jättää tuon kokoinen saalis kertomatta. No, lohenkalastajan saama
hauki irrotti meiltä muilta makeat, mutta hyväntahtoiset naurut.
Mainittakoon kuitenkin, että paikallisilta saamani tiedon mukaan
hauki Merikarvianjoesta alkaa olla harvinaisempi saalis kuin
jalokala konsanaan, joten maestron saalista ei missään nimessä pidä
väheksyä.
Ruokailun
jälkeen Päivi ja Pasi lähtivät vielä Salmelan sillan kupeeseen
katsomaan, josko eilen hyppinyt lohi olisi vielä asentopaikallaan,
mutta hiljaista oli ollut. Sillä aikaa Martti pakkaili tavaroitaan
ja jutteli kanssamme hyvinkin monenlaisista kalastukseen liittyvistä
asioista. Hän oli myös saanut "kipinän" hankkia lohionki ja kyseli
minulta kiinnostuneena mm. Inarijokeen liittyvistä majoitus- ym.
asioista.. Kolmen maissa joimme vielä lähtökahvit ja saatoimme
heittää hyvästit tälläkin kertaa mukaville kurssilaisille. Kurssilaiset olivat tyytyväisiä
kurssiin kokonaisuutena ja tietenkin oppimiinsa taitoihin sekä
kurssin pääopettajaan. Ja tyytyväinen saan olla myös minä, jota
kurssin kokkina kiitettiin ihan erikseen. Niistä kiitoksista tuli
hyvä mieli.
Ilkka Lehtinen |
 Norja
Gaula Flyfishing 1.6-31.8.2005
>> |
 Suomi
Speyheittokurssi
Merikarvianjoki 13-15.5.2005
Speyheittokurssi Merikarvianjoella.
Ilmat olivat mahtavat perjantaina ja lauantaina. Aurinko paistoi
pilvettömältä taivaalta ja ilman lämpötila nousi 15 asteen
paikkeille. Sunnuntaina aamupäivällä satoi ja päivä oli harmaa. Vesi
oli vuodenaikaan nähden normaalissa eli virtaama hiukan yli 10
kuutiota sekunnissa. Viikonlopun aikana vesi laski noin 10 senttiä.
Veden lämpötila oli 13 astetta. Olosuhteet kalastukselle olivat siis
kaikinpuolin hyvät.
Kurssin osallistujien tarkoituksena
oli harjoitella Speyheittoa ja myös muita heittoja sekä erilaisia
kalstustekniikoita jokaisen oman tarpeen mukaan.
Kurssin opettajana toimi allekirjoittanut. Toki tarkoituksena oli
myös kalastaa aktiivisesti koko viikonlopun ajan. Kaikkien
osallistujien heittotaito kohenikin erinomaisesti ja kalastuskin
alkoi sujua paremmin viikonlopun aikana. Kalastimme pääasiassa
Salmelankoskella ja sen yläpuolella olevalla nivalla jonka rantapenkalla
majoituksemme oli. Lauantaina iltapäivällä kavimme
myös Lehtisenkoskella josta tulikin reissun hienoin kala,
vastanoussut kirkas 2 kg meritaimen. 'Kotipoolista' saatiin
sunnuntaina aamulla myös 1,5 kilon meritaimen. Lisäksi viikonlopun
aikana oli muutama paremman kokoisen kalan karkuutus. Tehokkain
yhdistelmä oli Pupujussi tai Green Butt putkiperho 'ykköskakkosella'
siimalla uitettuna.
Jouni Rauha |
 Ruotsi, Norja
Ljungan 4-8.5.2005
Meritaimenkurssi Ljungan-joella.
Ilmat olivat erittäin vaihtelevat ja koleat, välillä paistoi aurinko
ja parina päivänä satoi vettä kaatamalla. Ilman lämpötila vaihteli 2
ja 10 asteen välillä, veden lämpötila oli 5 ja 6 asteen välissä.
Matkan alkupuolella vesi oli noin 15-20 senttiä normaalia alempana
mutta nousi vähitellen siten että viimeisenä päivänä se oli jo noin
puoli metriä yli normaalin. Olosuhteet kalastukselle olivat siis
hyvät. Kalastuksen lomassa harjoiteltiin
kahdenkäden heittotekniikkaa ja hienosti osallistujat paransivat
heittotaitoaan ja heittopituuksiaan koko ajan matkan loppua kohden.
Kaloja nousi harvakseltaan ja niitä saatiin ylös asti 2.3, 2.0, 1.7,
1.5 ja 0.8 kiloiset (Pienin päästettiin takaisin kasvamaan). Reissun
suurimman kalan eli 2.3 kiloisen meritaimenen sai Petri Varis, onnittelut!
Tällä kertaa tehokkaimmat perhot olivat Garry ja Markus Penttisen
oma puna-musta-pinkki putkiperhomalli joko 'ykköskakkosella' tai
'kakkosnelosella' uppoavalla siimalla uitettuina.
Ljungan 25-29.4.2005
Matka
Ljungan-joelle Keski-Ruotsiin, tavoitteena vastanousseet
meritaimenet. Ilmat olivat tälläkin reissulla upeat, aurinko paistoi
kaikkina päivinä pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi päivällä
reilusti yli 10 asteen. Yöt olivat kylmiä, muutaman asteen
pakkasen puolella. Reissun alussa vesi oli melko korkealla eli noin
40 senttiä plussalla ja virtaama noin 150 kuutiota/sekunnissa. Vesi
laski kuitenkin tasaisesti koko ajan ja viimeisenä kalapäivänä se
oli jo normaalissa eli virtaama noin 100 kuutiota sekunnissa. Kalastuksellisesti
olosuhteet siis paranivat koko ajan matkan loppua kohden. Veden
lämpötila oli 4 ja 5 asteen välissä. Meritaimenien kevätnousu oli
tänä vuonna selvästi myöhässä ja ensimmäiset päivät olivatkin melko
hiljaisia. Vasta viimeisen puolentoista vuorokauden aikana taimenia
alkoi nousta, niitä näkyi ja myös tärppejä ja hienoja väsytyksiä
saatiin kokea. Saaliiksi saatiin kirkkaita
meritaimenia seuraavasti: 2.1, 1.9, 1.7, 1.5, 1.0 kiloiset sekä
muutamia pienempiä jotka laskettiin varovasti takaisin kasvamaan.
Perhoista parhaiten toimivat tällä kertaa Sillen ja Garry
'kakkosnelosella' tai 'kolmosnelosella' uppoavalla siimalla
uitettuina.
Em-joki 3-6.4.2005
Matka Em-joelle Etelä-Ruotsiin,
tavoitteena maailman suurimmat meritaimenet. Mahtavat ilmat suosivat
tätäkin reissua. Aurinko paistoi lähes koko ajan ja ilman lämpötila
oli päivällä peräti 15 asteen vaiheilla, auringossa paljon
enemmänkin, yöllä lämpötila laski nollan vaiheille. Veden korkeus
oli vuodenaikaan nähden normaali ja veden lämpötila oli 5 ja 6
asteen välillä, eli edellytykset taimenien saamiseen olivat hyvät
mutta toisin kävi tällä kertaa eli yhtään taimenta ei
reissulla saatu. Hieno reissu kuitenkin mukavalla porukalla,
kiitokset kaikille mukana olleille.
Keski-Norja
24-29.3.2005
Matka
Keski-Norjaan, tarkoituksena kalastaa meritaimenta
Trondheiminvuonossa, harjusta Glomma-joella ja käydä tunturijärvellä
rautupilkillä. Ilmat olivat tällä matkalla mahtavat, aurinko paistoi
lähes joka päivä ja ilman lämpötila kohosi päivällä yli kymmenen
asteen. Gyllvatnet-järveltä saimme pilkillä noin 40 rautua jotka
tällä kertaa vain olivat valitettavan pieniä, sellaisia silakan
kokoisia, mutta erinomaisen maukkaita silti. Meritaimenia oli vuonolla
suhteellisen huonosti liikkeellä, saimme kolme kalaa ylös asti ja
nekin olivat kaikki alamittaisia. Jonkun verran oli karkuutuksia ja
useamman kerran meritaimenet seurasivat viehettä rantaan asti mutta
eivät ottaneet kiinni. Isommat meritaimenet olivat tällä kertaa
kokonaan kadoksissa. Sen sijaan muutama nätti turska tuli joista
suurin oli Janne Immosen saama neljäkiloinen. Glomma-joki oli tällä
kertaa pettymys, sieltä emme saaneet yhtään kalaa.
Jouni Rauha
|
 Skotlanti
Dee
ja Spey-joki 8-20.3.2005
Matka
Dee- ja Spey-joelle Skotlantiin. Tarkoituksena oli kalastaa useassa
eri paikassa ja käydä tutustumassa mahdollisimman moneen eri
paikkaan. Aloitin kalastuksen Dee-joen alajuoksulta, Altriesin
kalastusalueelta. Olosuhteet
olivat hyvät, veden lämpötila noin 4 astetta ja ilmat vaihtelivat
aurinkoisen ja puolipilvisen välillä. päivälämpötila oli 5 ja 10
asteen välissä, yöllä nollan vaiheilla. Kalastin neljä päivää
hienoissa pooleissa ja sain viisi talvikkolohta ja kolme
meritaimenta, lohet olivat painoltaan 3 ja 5 kilon välillä,
meritaimenet noin kilon kaloja.
Seuraava kalastuskohteeni oli Kincardine Beat Dee-joen keskiosalla.
Pari
päivää kalastin hyvissä olosuhteissa ja hienoissa, kuin
perhokalastukseen tehdyissä pooleissa ja sain kymmenen
talvikkolohta, painoltaan 3-7 kiloa. Seuraavksi siirryin Spey-joelle
jossa kalastin Wester Elchiesin aluetta kolme päivää.
Poikkeuksellisen lämmin ilma oli saanut sulamisvedet likkeelle ja
vedet korkealle joten kalastus oli vaikeaa eikä lohia Spey-joelta
tällä kertaa tullut. Paikka kuitenkin osoittautui erittäin hienoksi
ja mukavaksi kalastaa. Matka oli kokonaisuutena erittäin hieno
kokemus ja tein sopimuksen matkojen järjestämisestä ensi keväänä.
Jouni Rauha
|
|