FISHMASTER - Kalastusmatkat - Kalastusmatka - Kalamatkat - Kalamatka - Kalastusretket - Kalastusretki - Kalaretket - Kalaretki
                                                          -  Kalastusmatkat Kaikkialle  -  Matkaraportit
    Etusivu | Matkakohteet | Johdetut Matkat | Matkaraportit | Matkaehdot | Uutiset | Tarjoukset | Fishmaster | Ota Yhteys | Lahjakortit | Klubi | Kuvat | Videot | Linkit
 

Fishmaster Kalastusmatkat - Matkaraportit 2005

Matkaraportit. Matkaraportteja ja matkakertomuksia Fishmaster kalastusmatkoista ympäri maailmaa.

Meksiko

 Ascension Bay 4-14.2.2005

Kun matkan päivämäärä oli noin kuukautta ennen matkaa varmistunut ja olin tilannut lennot itselleni ja Lehtisen Ilkalle, alkoi kiivas matkan valmistelu. Nettiä ja karttoja tutkittiin, otettiin pakolliset rokotukset, perhoja sidottiin, tehtiin tarvikehankintoja yms. Aika kului kuin siivillä valmistellessa ja suunnitellessa perhokalastusmatkaa aurinkoiseen Meksikoon.

4.12. Pitkän lennon jälkeen olemme vihdoinkin Cancunissa. Onneksi taksi on vastassa sovittuna aikana lentokentällä ja vain 25 minuutin ajon jälkeen olemme Hotelli Imperial Las Perlasissa joka osoittautuu asialliseksi ja erittäin kohtuuhintaiseksi hotelliksi. Tarkoitus on viettää yksi yö Cancunissa ja jatkaa matkaa aamulla lopulliseen kohteeseen Cuzan Guest Houseen joka sijaitsee Punta Allen nimisessä pikkukaupungissa Ascension Bayn pohjoisosassa.

5.12. Aamulla matka jatkuu klo 8 kun kuski noutaa meidät hotellilta, jatkamme matkaa tavoitteena Cuzan Guest House Punta Allenissa. Matka kestää 5 tuntia koska teemme noin tunnin mittaisen pysähdyksen mayojen rauniokaupunki Tulumissa joka osoittautuu ehdottomasti käynnin arvoiseksi. Viimeinen 40 kilometriä tietä on huonokuntoinen ja kuoppainen. Matkustamme viimeiset 20 minuuttia Cuzanin veneellä ja vihdoin olemme perillä Punta Allenissa ja Cuzanissa. Majoittaudumme palmunlehtikattoiseen tilavaan mökkiimme joka on hiukan primitiivinen mutta kuitenkin asiallinen ja mukava. Se sijaitsee upealla paikalla Karibianmeren valkoisella hiekkarannalla, vain noin 20 metriä merestä. Kuistilla on mukava istuskella ja katsella merta ja kuunnella aaltojen kohinaa kun ne osuvat rantahiekkaan. Laitamme kalastusvälineet valmiiksi huomisen kalastusta varten. Iltapalalla syömme majatalon ravintolassa erinomaista paistettua kalaa.

6.12. Aamulla aamiaisen jälkeen lähtö n.klo 8 veneellä kalastamaan. Päivä on kaunis, lämmin ja tyyni. Heti ensimmäisessä paikassa näemme heittoetäisyydellä pari tarponia ja snookia jotka kuitenkaan eivä ota perhoihimme. Alussa heittäminen tuntuu vaikealta ja pari kertaa perho onkin magrovren oksassa kiinni, kalat majailevat aivan puiden alla ja perho pitäisi saada aivan kalan eteen. Jatkamme eteenpäin ja pysähdymme keskelle selkää noin 2-3 metrin matalikon päälle jossa pinassa näkyy useita permit parvia. Heitämme niille rapuperhojamme mutta kalat vain väistävät ja pelästyvät perhojamme. Jatkamme matkaa bonefish matalikolle josta saankin kahlaamalla 2 hienoa bonefishiä Langustitolla, joka on paikallinen suosikkiperho bonefishille. Toinen bonefish on noin 1,5 kiloinen ja toinen noin 2-kiloinen. Yritämme seuraavaksi permitiä ja saan n. 6-kiloisen permitin kahlaamalla opas Josen kanssa, hienoa. Permit on uskomattoman vahva kala ja tekee muutamia lähes sadan metrin syöksyjä uskomattomalla vauhdilla. Perhona on numero 4 koukkuun sidottu rapujäljitelmä. Permitin kalastus on uskomattoman vaikeaa koska kala on äärimmäisen arka ja perho on tarjottava suoraan kalan eteen jotta se kelpuuttaisi sen. Jatkamme kalastusta ja Ilkka saa ensimmäisen bonefishinsä, jonka jälkeen hän karkuuttaa vielä toisen. Itse saan myös vielä yhden bonefishin ennekuin päivä on lopuillaan ja ajamme rantaan. Hieno ensimmäinen kalastupäivä on ohi ja vaikka se alussa menikin vähän välineiden kanssa sählätessä. Menemme iltapalalle suihkun jälkeen ja syömme humeria, nam.

7.12. Aamulla tuulee kovemmin mutta päätämme silti mennä eiliselle permit paikalle. Heti löydämmekin yhden mutta se pelästyy huonoa heittoa ja jatkaa matkaansa. Jatkamme kalojen etsintää ja pian löytyykin parvi josta ensin Ilkka saa tärpin ja itse onnistun heti perään tartuttamaan ja saamaan ylös asti arviolta noin 6-kiloisen kauniin yksilön. Heti perään Ilkka tartuttaa ison permitin ja pitelee sitä pitkään mutta valitetavasti kala irtoaa noin sadan metrin syöksyn jälkeen. Lähden opas Josen kanssa kahlaamaan parvea kiini ja saankin tartutettua taas samankokoisen permitin kuin edellinen jonka saan pitkän väsytyksen jälkeen veneeseen. Alkaa tuulla liian kovaa ja taivas vetää pilveen joten päätämme yrittää vielä tarponia ennen lopetusta. Yksi iso permit seuraa perhoa ja ottaa kiinni, mutta tartutus on liian heikko ja kala ei jää kiinni. Lopetamme kalastuksen ja ajamme tukikohtaan, iltapalaksi nautimme chiken fajitasta jonka jälkeen menemme nukkumaan ajoissa.

8.12. Aamulla heräämme taas aikaisin. Ilkalla on vatsa sekaisin ja hän on poissa pelistä koko päivän, mutta lähtee kuitenkin merelle mukaan. Aamulla muutama kahlaten tehty permitjahti ei tuota tulosta, kalat ovat liian arkoja tai eivät kiinnostu perhosta. Kalastus tuntuu taas tosi vaikealta. Puolenpäivän maissa yritämme seuraavaksi bonefishin kalastusta, ja saankin 3 kalaa ylös asti. Perhona on Gotscha ja tumma Bonefish Bitterin ja Gotschan risteytys. Kalat ovat arviolta noin 1,5 kiloisia. Jonkun verran muita bonefishejä näkyy niiden lisäksi, mutta ne ovat liian arkoja ja kalastaja kehno. Iltapäivällä löydämme matalasta kaksi permit parvea joihin saan hyvin heitettyä. Kalat ovat liikkeessä koko ajan ja Josen kanssa jahtaamme niitä kahlaamalla noin 70 sentin syvyisessä vedessä. Vihdoin yksi kaloista ottaa rapujäljitelmän ja jää kiinni, mutta irtoaa noin minuutin kuluttua. Saan vielä toisen mahdollisuuden seuraavasta parvesta, kala ottaa ja jää hyvin kiinni. Väsyttelen noin 4 kiloiseen permitin joka on hieno päätös päivälle. Lähdemme ajamaan kohti Punta Allenia.

9.12. Heräämme aamulla kaatosateeseen ja myrskytuuli puhaltaa. Harmittelemme että onkohan päivän kalastus pilalla mutta onneksi sade ja tuuli kestää vain noin tunnin ja viimeiset sadepisarat tippuvat rantahiekkaan kun veneemme irtoaa rannasta. Päätän antaa Ilkalle penaltin eli kaikki tämän päivän parhaat mahdollisuudet kaloihin koska eilinen päivä meni häneltä pilalle vatsaa hoidellessa. Ilkka aloittaa kalastuksen ja saa mahdollisuuden muutamaan bonefishiin. Kalat ovat kuitenkin liian arkoja ja painuvat matkoihinsa. Seuraavaksi Jose näkee permit parven jota Ilkka ja Jose lähtevät kahlaamaan kiinni. Ilkka pääsee hyvin heittoetäisyydelle ja heitto onnistuu napiin parven eteen. Yksi kaloista ottaa perhon mutta tartutus ei onistu ja parvi pelästyy ja menee matkoihinsa. Jatkamme bonefishin kalastusta ja Ilkka saa peräkkäin kaksi hienoa noin 1,5 kilon kalaa.

Päätämme siirtyä paikalle josta aiempina päivinä olemme saaneet useita permitejä. Noin tunnin kuluttua löytyykin parvi. Jään pitämään venettä kun Jose ja Ilkka lähtevät kahlaamaan parven perään. Veneestä on hieno seurata tapahtumaa: hiivintää kalojen perässä, onnistunut heitto parven eteen, odotus kun rapuperho vajoaa pohjaan, hidasta pitkää strippausta. Parvi seuraa perhoa ja yksi ottaa. Näen kuinka Ilkka tartuttaa kalaan, nostaa vavan pystyyn ja kala tekee yli sadan metrin syöksyn. Siirrän veneen Ilkan viereen ja väsytys jatkuu veneestä. Kala tekee pitkiä useiden kymmenien metrien syöksyjä muta väsyy kuitenkin vähitellen ja Jose nostaa kalan pyrstöstä ylös. Kala on kaunis, noin 5-6 kilon painoinen ja on Ilkan ensimmäinen ylös saatu permit, hienoa. Hän on taatusti tällä hetkellä maailman onnellisin mies.

Kohta löytyy toinen parvi ja edellinen näytelmä toistuu, Ilkka saa toisen samankokoisen permitin, täydellinen kalapäivä hänellä tänään. Jatkamme kalastusta ja seuraavaksi on minun vuoroni lähteä permit parven perään Hosen kanssa. Pääsen hyvin parven lähelle ja heitto onnistuu hyvin. Alotan strippauksen ja tunnen kuinka kala ottaa mutta tartutukseni ei onnistu. Jatkan strippausta koska parvi ei pelästy ja seuraa perhoa. Vain muutaman metrin päässä kala ottaa ja tartutus onnistuu. Kala tekee noin sadan metrin syöksyn jonka aikana Ilkka siirtää veneen viereen. Kiipeän veneeseen ja jatkan väsytystä veneestä. Väsyttelen kalaa noin 15 minuuttia ja kalaa väsyy vähitellen ja Jose nostaa ylös noin 5-6 kiloisen permitin. Hieno päätös mahtavalle kalapäivälle. Iltapalaksi nautimme neljän ruokalajin illallisen, jonka pääruokana on paistettua kalaa. Ruoka on taas erinomaista.

10.12. Aamulla ilma näyttää hienolta ja päätämme yrittää tarponia. Olen itse ensimmäisenä heittovuorossa ja pian ensimmäinen kala on keulan edessä. saan hyvän heiton kalan eteen mutta kala ei ota ja jatkaa matkaansa. Heti perään näemme toisen tarponin mutta se on niin arka että kun heitän perhon liian lähelle se pelästyy ja jatkaa myös matkaansa. Pian opas näkee hyvän permitin. Vaihdan nopeasti vavan jossa on rapuperho ja saan heitettyä pari kertaa hyvin kalan eteen. Se lähtee seuraamaan perhoa ja näen kun se ottaa perhon suuhun. Tämä kala on kerrankin helppo tartuttaa ja tekee samantien noin 60 metrin syöksyn. Hienon taistelun jälkeen opas Jose nostaa noin 6 kiloisen kalan veneeseen. Otamme pakolliset valokuvat nopeasti, lyhyt kalan elvytys, näkemiin.

Seuraavaksi Ilkka on heittovuorossa ja löydämmekin hyvän kokoisen barracudan joka seuraa perhoa ja tekee pari nopeaa syöksyä sitä kohti mutta ei ota kunnolla. Jatkamme tarponin kalastusta ja löydämme mangrovesaaren reunasta, laguunista usean yksilön parven johon saan muutaman kerran hyvin heitettyä. Vetäessäni perhoa nopeasti sisään pinta räjähtää kun perhoa viedään. Vedän tartutuksen mutta en ilmeisesti tarpeeksi kovin, sillä noin metrinen tarponi on kiinni vain muutaman sekunnin jonka ajan se on enemmän ilmassa kuin vedessa ja irtoaa. Jatkan vielä samalla paikalla johon kalat jäivät mutta ne eivät ota enää. Ilkan heittovuorolla hän saa heitettyä hyvän heiton tarponin eteen mutta kala ei ota ja pelästyy. Näemme myös noin metrisen krokotiilin joka paistattelee päivää hiekkasärkällä vain muutaman metrin päässä kun liuumme ohi. Päätämme vaihtaa paikkaa ja yrittää vielä parin tunnin ajan permitiä. Löydämmekin kolme parvea joihin saamme kahlaamalla kohtalaisen hyvin heitettyä ja Ilkka tartuttaa ja väsyttelee päivän päätteeksi noin 3,5 kiloisen permitin. Hieno päätös päivälle, ajamme takaisin majoitukseen.

11.12. Hieno aurikoinen ja lämmin päivä. Ajamme kokonaann eri paikoille Ascension Bayn lahden pohjukkaan. Yritämme pääasiassa tarponia ja snookia mutta laihoin tuloksin. Löydämme kuitenkin hienoja bonefish matalikoita joista löydämme ruokailevia bonefishejä. Saan kaksi kalaa ja karkuutan yhden. Perhona käytämme ruskeaa Gotchan ja Bonefish Bitterin risteytystä. Ilkka saa myös yhden kalan. Kalat ovat kaikki hyvän kokoisia noin kahden kilon painoisia ja tarjoavat hienon vastuksen. Bonefishin syöksyt ovat uskomattoman pitkiä. Siimaa menee kelalta ensimmäisessä syöksyssä parhaimmassa tapauksessa lähes sata metriä. Jatkamme eteenpäin ja yritämme taas tarponia ja snookia, mutta iltapäivän aikana meillä on ainostaan pari näköhavaintoa snookista mutta kalat ovat niin arkoja että heittämään ei pääse ennekuin kalat häipyvät mangrovepuiden varjoihin. Paluumatkalla pysähdymme vielä hyvän näköiselle bonefish flatille josta löytyykin kaloja. Saamme molemmat tartutettua bonefishit, saan omani ylös mutta Ilkan kala irtoaa. Päivä on iltapäivässä jo pitkällä ja ajamme kotiin kämpälle.

12.12. Kaunis ja vähätuulinen päivä. Erinomainen päivä bonefishin kalastukseen. Saankin heti aamulla nätin bonarin ensimmäisestä paikasta ensimmäisellä heitolla. Melkoinen alku päivälle. Jatkamme eteenpäin ja löydämme useita permitejä joille pääsen hyvin heittämään mutta kalat eivät ota. Bonefishejä näkyy tasaisesti ja saamme molemmat niitä aina silloin tällöin. Puolenpäivän maissa olemme suuressa tyynessä lahdessa jossa on useita ruokailevia bonefish parvia. Kalat uivat pää alaspäin pyrstön kulmat veden pinnan yläpuolella. Saamme yhdestä parvesta tuplan eli molemmilla on kala kiinni yhtä aikaa. Kalastus jatkuu koko päivän tasaisen hyvänä ja saamme yhteensä 9 bonefishiä joista suurin painaa peräti 3 kiloa. Suurin osa kaloista on kilon ja kahden kilon välillä. Saamme kokea hienoja taisteluja bonefishien kanssa kirkkaassa matalassa vedessä. Perhoina käytämme pääasiassa paikallista mallia Langustitoa 6 ja 8 numeroisena. Iltapäivällä mangrovesaaren reunassa on useita hyvän kokoisia snookeja joille pääsen hyvin heittämään mutta kalat eivät ole kiinostuneet perhoista. Yritän kolmella erilaisella perholla mutta ei tulosta. Yksi snook seuraa perhoa mutta luopuu yrityksestä kuitenkin kesken. Hieno päivä, trooppista perhokalastusta parhaimmillaan.

13.12. Viimeinen kalastuspäivä on aurinkoinen mutta tuulisempi kuin eilen. Matkalla kalapaikalle edessämme nousee pintaan kolme delfiiniä joista saamme erinomaisia lähikuvia. Päätämme aloittaa kalastuksen Tres Marias laguunista josta olemme aiemmin saaneet useita permitejä. Aloitamme kuitenkin lähempää rantaa ja matalammasta etsien bonefishejä. Niitä onkin tasaisesti ja saamme peräkkäin useita. Pian löytyy vihdoin ensimmäinen permit parvi jonka perään Ilkka ja opas lähtevät kahlaamaan. Välillä he juoksevat rantasärkkää pitkin parven perässä kunnes he vihdoin pääsevät heittoetäisyyden päähän. Onnistunut heitto, tasaista pitkää strippausta, kala kiinni ja väsytys alkaa. Kala osoittautuu noin kolmen kilon permitiksi joka antautuu noin kymmenen minuutin väsytyksen jälkeen valokuvattavaksi. Saan koko episodin kuvattua myös videolle. Kala vapautetaan ja jatkamme bonefishin kalastusta kunnes löydämme ison parven josta saamme peräkkäin yli kymmenen bonefishiä. Saan paikalta myös noin kahden kilon permitin jonka kansa saakin painia jonkin aikaa. Bonefishin kalastus jatkuu uskomattoman hyvänä ja saamme Ilkan kanssa yhteensä noin 25 bonefishiä päivän aikana. Perhoina käytämme vaaleasiipistä Gotchaa, numero 6. Uskomattoman hieno ja kalaisa viimeinen kalastuspäivä on takana. Ajamme kotirantaan ja alamme pakata mökissämme tavaroita valmiiksi huomenaamun lähtöä varten.

14.12. Aamiaisen jälkeen olemme valmiita lähtemään. Hyvästelemme vieraanvaraisen Cuzanin isäntäväen ja nousemme taksiin joka vie meidät Cancunin lentokentälle. Matkalla näemme kaksimetrisen boan ja muutaman papukaijan. Muutaman tunnin odottelun jälkeen nousemme koneeseen. Paluulento Amsterdamiin menee mukavasti suurimman osan matkaa nukkuessa. Aamulla vaihdamme konetta Amsterdamissa ja parin tunnin päästä olemme Helsingissä.

Yhteenveto: Kaikki matkan järjestelyt onnistuivat hyvin ja etukäteen tilatut kuljetukset olivat ajallaan. Kaikki etukäteen sovitut hinnat pitivät myös hyvin paikkaansa. Matka onnistui kokonaisuutena yli odotusten ja oli kokemuksena uskomattoman hieno. Kalastus onnistui erinomaisesti ja saimme yhteensä 11 permitiä, noin 50 bonefishiä sekä yhden Jack Crevallen, yhden Barracudan ja yhden Mulletin. Ilman lämpötila oli päivällä 25 ja 30 asteen välissä ja yöllä noin 20 asteen paikkeilla. Päivät olivat suurimmaksi osaksi aurinkoisia tai puolipilvisiä. Veden lämpötila oli yli 20 asteen joten kahlaaminen ei tuntunut kylmältä. Vapoina käytimme 9 jalkaisia 8 luokkaisia bonefishin kalastuksessa, 9 jalkaisia 9-10 luokkaisia permitin kalastuksessa ja tarponin kalastuksessa 9 jalkaisia 10-12 luokan vapoja.

Perhosiimoina käytimme tavallisia hyvälaatuisia WF siimoja ja erikoisia trooppiseen perhokalastukseen tarkoitettuja siimoja ja totesimme että tavalliset siimat pehmenevät suolan ja lämmön yhteisvaikutukseta nihkeiksi ja menettävät heitto-ominaisuutensa helposti. Sen sijaan käyttämämme Masteryn Saltwater erikoissiimat toimivat erinomaisesti ja tavallaan pelastivat kalastuksen onnistumisen. Siksi suosittelen ehdottomasti erikoissiimojen hankkimista trooppista perhokalastusta suunnittelevalle. Perhoina käytimme bonefishille erilaisia pieniä katka-ja rapuperhoja, useimmiten kokoa 6 tai 8, permitille lähinnä erilaisia rapuperhoja kokoa 2 tai 4 ja tarponin ja snookin kalastuksessa käytimme isoja streamereitä, kokoa 1-2/0. Perhon värillä ei ollut niin suurta merkitystä kuin perhon tarjoamisella. Kalat ovat kirkkaassa matalassa vedessä erittäin arkoja ja pelästyvät helposti jos heitto läiskähtää veteen liian kovaa tai liian lähelle kalaa.

Jouni Rauha

Suomi, Merikarvianjoki

 Naisten perhokurssi 16-18.9.2005

Fishmasterin keväällä aloittamat perhokalastuskurssit Merikarvianjoella saivat jatkoa 16-18.9.05 kun vuorossa oli alunperin pelkästään naisille suunnattu kurssi. Jo hyvissä ajoin kaksi rohkeaa, Sari ja Tuuli ilmoittautuivat mukaan ja ennen ilmoittautumisajan päättymistä – koska majoitustilaa oli vapaana - Tuulin mies Sami hyväksyttiin myös mukaan Tuulin taustajoukoiksi. Ihan kalkkiviivoilla vielä vaimoni Leila ilmoittautui mukaan ja näin olikin kurssi täynnä. Kurssilaisista sen verran että Tuuli oli noin vuoden verran harrastanut perhokalastusta. Sarilla puolestaan oli viidentoista vuoden virvelikalastajan kokemus ja jo muutaman vuoden perholla kalastanut Leila halusi hioa Spey-tekniikkaansa, sekä testailla erilaisia siimoja kahden käden vavalla.

Tutustumisen jälkeen aloitimme Sarin ja Tuulin kanssa nurmikolla perehtymällä yhden käden ongella heittämiseen. Tuuli pääsi varsin nopeasti sinuiksi opetusvapojemme kanssa, mutta Saria kiusasi virvelikalastajan "perusvika", eli ranne taipui takaheitossa liiaksi, eikä heittäminen tahtonut ottaa sujuakseen. Samaan aikaan Sami ja Leila olivat joella, jossa vettä riitti. Melko pian myös Tuuli sai "luvan" aloittaa heittämisen oikeassa elementissään ja me Sarin kanssa kokeilimme erilaisia kikkoja saadaksemme myös hänen heittonsa kuntoon. Välillä näytti kyllä siltä, että molemmat – niin oppilas kuin opettajakin – vaipuvat vähintäänkin lievään epätoivoon, mutta periksi ei annettu. Illan jo alkaessa hämärtyä päätimme jatkaa aamulla ja lupasin yrittää keksiä jotain.

Saunan jälkeisellä iltapalalla, savulohen, salaattien ja tarjoamani yhden synttärikonjakin innostamina kurssilaisten välille virisi vilkas keskustelu päivän tapahtumista ja myös kunkin siihen astisesta kalastusharrastuksesta, ja Tuuli kertoi omasta perhokalastusopettelustaan Sarille - mutta myös meille opettajille - hyvän vinkin. Aloittaessaan omaa perhokalastajan uraansa hän piti etusormea vavan takana ikään kuin tukena ja Sarin kerrottua asiasta minulle, päätimme aamulla ottaa kyseisen tavan käyttöömme. Ja eikös vaan heti aamusta hänenkin heittonsa alkanut mennä jengoilleen ja ennen pitkää kaikki kurssilaiset olivat rantavedessä heittämässä perhoa mahdollisten paikalla lymyävien kalojen pään menoksi. Rantavedessä siksi, että joki oli ääriään myöten täynnä, eikä edes mahdollisuutta kahlata syvempään ollut.

Kun kurssilaisten heitto yhden käden ongella alkoi sujua hyvin, Jouni ehdotti josko kurssilaiset haluaisivat kokeilla myös kahden käden ongilla, ja kun kellään ei ollut vastaväitteitä vaan jokainen halusi kokeilla, vaihdettiin onget hieman järeämpiin. Kurssin vähemmän kokeneet Sari ja Tuuli, olivat jälkeen päin sitä mieltä, että kahden käden ongella heittäminen on helpompaa, kuin yhden käden. Myöskään Sami ei ollut aiemmin heittänyt kahden käden vavalla, mutta hän pääsi heittorytmin kanssa sinuiksi hyvin äkkiä.  Sami heitti tosi kauniisti, hänellä taisi olla "rytmiä veressä". Päiväruokailun jälkeen Jouni vei heidät kolme Holmankosken alapäähän tositoimiin. Leila jäi heittämään kotipoolia ja myös minä heittelin siinä jonkin aikaa. Kurssilaisten palattua reissustaan he jatkoivat mökin edustalla ja itse keskityin saunan lämmitykseen ja iltapalan kattamiseen.

Saunomisen ja jo mainitun iltapalan jälkeen iltaa istuessamme vaihdoimme kuulumisia päivän harjoituksista ja jokainen kurssilaisista vaikutti tyytyväiseltä siihen asti oppimaansa. Hyvä niin. Jouni esitteli samalla myös putkiperhon sidontaa kurssilaisille. Sunnuntain aamiaisen jälkeen Jouni lastasi taas kurssilaiset autoon ja vei heidät ensin Holmankoskelle ja sen jälkeen he olivat käyneet myös Puukoskella. Heitto oli jokaisen kohdalla selkeästi parantunut eilisestä ja jokainen oli itseensä, heittotaitoonsa, mutta myös opettajaansa tyytyväinen. Sunnuntai-iltapäivällä ruokailun jälkeen sovimme kaikki yhdessä kurssin päättyneeksi. Tuuli ja Sami lähtivät kohti Vantaata ja me muut, siivottuamme jälkemme, kohti Turkua.

Kaikki kurssilaiset olivat kurssiin tyytyväisiä ja Sari – niin virvelikalastaja kuin olikin ennen kurssia – suunnitteli hankkivansa perhokalastusvälineet, ennen kuin kiinnostus lajia kohtaan pääsisi sammumaan. Tätä kirjoittaessani tiedän, että hankinnat ovat vireillä, mutta varsinaisia ostoksia hän ei vielä ole tehnyt. Erittäin valitettavaa syksyn kurssilaisten kannalta oli se, että joessa oli vettä enemmän kuin muistan koskaan nähneeni. Asia, jolle kurssin järjestäjä ei voi mitään. Ensimmäisellä kurssilla myös kova, ajoittain jopa myrskyä muistuttanut tuuli antoi oman vivahteensa viikonloppuun.

Ilkka Lehtinen      

Suomi, Merikarvianjoki

 Speyheittokurssi 23-25.9.2005

Spey-heitto kurssille oli ilmoittautunut kolme kurssilaista, Martti Jyväskylästä sekä pariskunta Päivi ja Pasi Helsingistä. Martilla oli takanaan jo kolmen vuoden perhokalastuskokemus, mutta ainoastaan yhden käden perhovavalla, Pasilla noin vuoden mittainen kokemus myös yhden käden perhovavalla ja Päivi ei ollut vielä perho-onkea edes kokeillut. Mainittakoon vesitilanteesta sen verran, että joen pinta oli laskenut edellisestä viikonlopusta n. 25 cm, mutta sitä oli edelleen reilusti liikaa kunnolliseen kalastukseen.

Aloitimme myös tämän kurssin tutun kaavan mukaan, eli ensin nurmikolle ja vasta kun heitto sujuisi, sen jälkeen joelle. Martilta ja Pasilta heitto oikeni heti alkuunsa kuten odottaa sopiikin, mutta Päivi joutui hieman pidempään harjoittelemaan. Hän koki ensimmäisen opetusvavan hieman raskaaksi (7-luokkainen 9-jalkainen), mutta vaihdettuamme hänelle vitosluokan 8-jalkaisen vavan heitto alkoi sujua ja jonkin ajan kuluttua myös hän pääsi testaamaan heittoaan veteen. Hetken villalankaperholla heittämisen jälkeen vaihdoimme hänelle oikean perhon ja kun Jouni vielä hieman jalosti hänen heittoaan, sitä olikin ilo katsella. Ilta kului kurssilaisten kalastaessa mökin edustalla ja saunan lämmettyä päästimme heidät "piinasta". Kursseilla jo totutun tavan mukaan tarjosimme saunomisen jälkeen perjantain iltapalaksi savulohta ja valikoiman erilaisia salaatteja.

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen Jouni kyseli jälleen kurssilaisten kiinnostusta kahden käden onkiin ja jokainen ilmoitti haluavansa kokeilla. Niinhän Spey-kurssilla tietenkin pitääkin, vaikka Päivi heitti jo illalla yhden käden ongellakin nättejä Spey-heittoja, kuten myös kaksi hieman kokeneempaa kurssilaista. Sopivien onki/siimayhdistelmien löydyttyä Jouni näytti kurssilaisille kahden käden ongella heittämisen alkeet ja melko nopeasti jokainen omaksui heiton tekniikan ja rytmin. Kurssilaiset kalastivat kotipoolia ruokailuun saakka, jonka jälkeen Jouni vei heidät Holmankosken alapäähän. Paikka on varsin hyvä opetustarkoitukseen, koska pitkälle ei tarvitse kahlata ja takaheittotilan puutteessa paikassa on vähän pakko käyttää Spey-tekniikkaa. Itse jäin tälläkin kerralla mökin edustalle kokeilemaan yhtä Jounin testivapaa ja siinä hieman erilaisia siimavaihtoehtoja.

Sovittuun aikaan kurssilaiset ja opettaja palasivat syömään ja ruokailun jälkeen Jouni, Päivi ja Pasi lähtivät tutustumaan Salmelankoskeen. Martti jäi kotipoolille, mutta jonkun aikaa siinä kalastettuaan kysyi minulta tietä Salmelaan ja meni muiden perässä. Aikanaan Jouni ja Martti palasivat takaisin, mutta Päivi ja Pasi olivat jääneet Salmelan sillan yläpuolelle "kiusaamaan" näyttäytynyttä lohta. Kun he vihdoin palasivat saimme kuulla, että ei ollut perho kelvannut. Kala oli kuuleman mukaan innostunut hyppimään oikein kunnolla, mutta ei sitten muuta. Illalla lämmitin taas saunan kurssilaisille. Saunan jälkeen totutun tavan mukaan iltapalaa. Kursseihin kuuluneen ohjelman mukaan Jouni esitteli jälleen perhonsidontaa.

Sunnuntain aamupala klo 8 ja sen jälkeen Jouni lastasi kurssilaiset jälleen autoon ja suuntana Holmankoski. Minä puolestani jäin kotipoolille ja kokeilin välillä yhden käden ongella perhona "Tuiskunen-Special", mutta joko joessa ei ollut kaloja, tai sitten "liitsi" ei ollut se oikea ottiperho. Ilmeisesti sillä virtaamalla perho ei ehtinyt painua riittävän syvälle edes upposiimalla. Olimme sopineet päiväruoan yhdeksi ja päättäneet Jounin kanssa tarjoavamme lohikeittoa, jonka valmistin toisten ollessa kalassa. Ajallaan he saapuivat ja kyselin mahdollisesta saaliista. Ei mitään, sanoi maestro, mutta Pasi kertoi hänen saaneen n. 600 gramman hauen. Aika vaatimatonta pääopettajalta jättää tuon kokoinen saalis kertomatta. No, lohenkalastajan saama hauki irrotti meiltä muilta makeat, mutta hyväntahtoiset naurut. Mainittakoon kuitenkin, että paikallisilta saamani tiedon mukaan hauki Merikarvianjoesta alkaa olla harvinaisempi saalis kuin jalokala konsanaan, joten maestron saalista ei missään nimessä pidä väheksyä.

Ruokailun jälkeen Päivi ja Pasi lähtivät vielä Salmelan sillan kupeeseen katsomaan, josko eilen hyppinyt lohi olisi vielä asentopaikallaan, mutta hiljaista oli ollut. Sillä aikaa Martti pakkaili tavaroitaan ja jutteli kanssamme hyvinkin monenlaisista kalastukseen liittyvistä asioista. Hän oli myös saanut "kipinän" hankkia lohionki ja kyseli minulta kiinnostuneena mm. Inarijokeen liittyvistä majoitus- ym. asioista.. Kolmen maissa joimme vielä lähtökahvit ja saatoimme heittää hyvästit tälläkin kertaa mukaville kurssilaisille. Kurssilaiset olivat tyytyväisiä kurssiin kokonaisuutena ja tietenkin oppimiinsa taitoihin sekä kurssin pääopettajaan. Ja tyytyväinen saan olla myös minä, jota kurssin kokkina kiitettiin ihan erikseen. Niistä kiitoksista tuli hyvä mieli.

Ilkka Lehtinen

Norja

 Gaula Flyfishing 1.6-31.8.2005 >>

Suomi

 Speyheittokurssi Merikarvianjoki 13-15.5.2005

Speyheittokurssi Merikarvianjoella. Ilmat olivat mahtavat perjantaina ja lauantaina. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilman lämpötila nousi 15 asteen paikkeille. Sunnuntaina aamupäivällä satoi ja päivä oli harmaa. Vesi oli vuodenaikaan nähden normaalissa eli virtaama hiukan yli 10 kuutiota sekunnissa. Viikonlopun aikana vesi laski noin 10 senttiä. Veden lämpötila oli 13 astetta. Olosuhteet kalastukselle olivat siis kaikinpuolin hyvät.

Kurssin osallistujien tarkoituksena oli harjoitella Speyheittoa ja myös muita heittoja sekä erilaisia kalstustekniikoita jokaisen oman tarpeen mukaan. Kurssin opettajana toimi allekirjoittanut. Toki tarkoituksena oli myös kalastaa aktiivisesti koko viikonlopun ajan. Kaikkien osallistujien heittotaito kohenikin erinomaisesti ja kalastuskin alkoi sujua paremmin viikonlopun aikana. Kalastimme pääasiassa Salmelankoskella ja sen yläpuolella olevalla nivalla jonka rantapenkalla majoituksemme oli. Lauantaina iltapäivällä kavimme myös Lehtisenkoskella josta tulikin reissun hienoin kala, vastanoussut kirkas 2 kg meritaimen. 'Kotipoolista' saatiin sunnuntaina aamulla myös 1,5 kilon meritaimen. Lisäksi viikonlopun aikana oli muutama paremman kokoisen kalan karkuutus. Tehokkain yhdistelmä oli Pupujussi tai Green Butt putkiperho 'ykköskakkosella' siimalla uitettuna.

Jouni Rauha

Ruotsi, Norja

 Ljungan 4-8.5.2005

Meritaimenkurssi Ljungan-joella. Ilmat olivat erittäin vaihtelevat ja koleat, välillä paistoi aurinko ja parina päivänä satoi vettä kaatamalla. Ilman lämpötila vaihteli 2 ja 10 asteen välillä, veden lämpötila oli 5 ja 6 asteen välissä. Matkan alkupuolella vesi oli noin 15-20 senttiä normaalia alempana mutta nousi vähitellen siten että viimeisenä päivänä se oli jo noin puoli metriä yli normaalin. Olosuhteet kalastukselle olivat siis hyvät. Kalastuksen lomassa harjoiteltiin kahdenkäden heittotekniikkaa ja hienosti osallistujat paransivat heittotaitoaan ja heittopituuksiaan koko ajan matkan loppua kohden. Kaloja nousi harvakseltaan ja niitä saatiin ylös asti 2.3, 2.0, 1.7, 1.5 ja 0.8 kiloiset (Pienin päästettiin takaisin kasvamaan). Reissun suurimman kalan eli 2.3 kiloisen meritaimenen sai Petri Varis, onnittelut! Tällä kertaa tehokkaimmat perhot olivat Garry ja Markus Penttisen oma puna-musta-pinkki putkiperhomalli joko 'ykköskakkosella' tai 'kakkosnelosella' uppoavalla siimalla uitettuina.

 Ljungan 25-29.4.2005

Matka Ljungan-joelle Keski-Ruotsiin, tavoitteena vastanousseet meritaimenet. Ilmat olivat tälläkin reissulla upeat, aurinko paistoi kaikkina päivinä pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi päivällä reilusti yli 10 asteen. Yöt olivat kylmiä, muutaman asteen pakkasen puolella. Reissun alussa vesi oli melko korkealla eli noin 40 senttiä plussalla ja virtaama noin 150 kuutiota/sekunnissa. Vesi laski kuitenkin tasaisesti koko ajan ja viimeisenä kalapäivänä se oli jo normaalissa eli virtaama noin 100 kuutiota sekunnissa. Kalastuksellisesti olosuhteet siis paranivat koko ajan matkan loppua kohden. Veden lämpötila oli 4 ja 5 asteen välissä. Meritaimenien kevätnousu oli tänä vuonna selvästi myöhässä ja ensimmäiset päivät olivatkin melko hiljaisia. Vasta viimeisen puolentoista vuorokauden aikana taimenia alkoi nousta, niitä näkyi ja myös tärppejä ja hienoja väsytyksiä saatiin kokea. Saaliiksi saatiin kirkkaita meritaimenia seuraavasti: 2.1, 1.9, 1.7, 1.5, 1.0 kiloiset sekä muutamia pienempiä jotka laskettiin varovasti takaisin kasvamaan. Perhoista parhaiten toimivat tällä kertaa Sillen ja Garry 'kakkosnelosella' tai 'kolmosnelosella' uppoavalla siimalla uitettuina.

 Em-joki 3-6.4.2005

Matka Em-joelle Etelä-Ruotsiin, tavoitteena maailman suurimmat meritaimenet. Mahtavat ilmat suosivat tätäkin reissua. Aurinko paistoi lähes koko ajan ja ilman lämpötila oli päivällä peräti 15 asteen vaiheilla, auringossa paljon enemmänkin, yöllä lämpötila laski nollan vaiheille. Veden korkeus oli vuodenaikaan nähden normaali ja veden lämpötila oli 5 ja 6 asteen välillä, eli edellytykset taimenien saamiseen olivat hyvät mutta toisin kävi tällä kertaa eli yhtään taimenta ei reissulla saatu. Hieno reissu kuitenkin mukavalla porukalla, kiitokset kaikille mukana olleille.

 Keski-Norja 24-29.3.2005

Matka Keski-Norjaan, tarkoituksena kalastaa meritaimenta Trondheiminvuonossa, harjusta Glomma-joella ja käydä tunturijärvellä rautupilkillä. Ilmat olivat tällä matkalla mahtavat, aurinko paistoi lähes joka päivä ja ilman lämpötila kohosi päivällä yli kymmenen asteen. Gyllvatnet-järveltä saimme pilkillä noin 40 rautua jotka tällä kertaa vain olivat valitettavan pieniä, sellaisia silakan kokoisia, mutta erinomaisen maukkaita silti. Meritaimenia oli vuonolla suhteellisen huonosti liikkeellä, saimme kolme kalaa ylös asti ja nekin olivat kaikki alamittaisia. Jonkun verran oli karkuutuksia ja useamman kerran meritaimenet seurasivat viehettä rantaan asti mutta eivät ottaneet kiinni. Isommat meritaimenet olivat tällä kertaa kokonaan kadoksissa. Sen sijaan muutama nätti turska tuli joista suurin oli Janne Immosen saama neljäkiloinen. Glomma-joki oli tällä kertaa pettymys, sieltä emme saaneet yhtään kalaa.

Jouni Rauha

Skotlanti

 Dee ja Spey-joki 8-20.3.2005

Matka Dee- ja Spey-joelle Skotlantiin. Tarkoituksena oli kalastaa useassa eri paikassa ja käydä tutustumassa mahdollisimman moneen eri paikkaan. Aloitin kalastuksen Dee-joen alajuoksulta, Altriesin kalastusalueelta. Olosuhteet olivat hyvät, veden lämpötila noin 4 astetta ja ilmat vaihtelivat aurinkoisen ja puolipilvisen välillä. päivälämpötila oli 5 ja 10 asteen välissä, yöllä nollan vaiheilla. Kalastin neljä päivää hienoissa pooleissa ja sain viisi talvikkolohta ja kolme meritaimenta, lohet olivat painoltaan 3 ja 5 kilon välillä, meritaimenet noin kilon kaloja. Seuraava kalastuskohteeni oli Kincardine Beat Dee-joen keskiosalla. Pari päivää kalastin hyvissä olosuhteissa ja hienoissa, kuin perhokalastukseen tehdyissä pooleissa ja sain kymmenen talvikkolohta, painoltaan 3-7 kiloa. Seuraavksi siirryin Spey-joelle jossa kalastin Wester Elchiesin aluetta kolme päivää. Poikkeuksellisen lämmin ilma oli saanut sulamisvedet likkeelle ja vedet korkealle joten kalastus oli vaikeaa eikä lohia Spey-joelta tällä kertaa tullut. Paikka kuitenkin osoittautui erittäin hienoksi ja mukavaksi kalastaa. Matka oli kokonaisuutena erittäin hieno kokemus ja tein sopimuksen matkojen järjestämisestä ensi keväänä.

Jouni Rauha  

            Etusivu | Matkakohteet | Johdetut Matkat | Matkaraportit | Matkaehdot | Uutiset | Tarjoukset | Fishmaster | Ota Yhteys | Lahjakortit | Klubi | Kuvat | Videot | Linkit
        Fishmaster  -  Fishmaster Finland Oy  -  Kuokkakuja 8  -  21260 Raisio  -  Finland  -  Puhelin: 0400-824530  -  Sähköposti: jouni@fishmaster.fi