Bhikyasenista sain Greenlander putkiperholla ja supertinselillä noin puolen kilon painoiset mahseerit ja hopeisella Meppsin lipalla 5-kiloisen sekä vihreäkultaisella Yo-Zuri vaapulla 6- ja 7-kiloiset Golden Mahseerit. Lisäksi paikallinen kalastusoppaamme Ashram näytti mallia ja sai 8-kiloisen. Mahseereita pidetään kaikken kovimpina vastustajina makean veden kaloista, kalat osoittautuivatkin erittäin vahvoiksi ja ne tekivät usein pitkiä syöksyjä kerta toisensa jälkeen. Seuraavaksi vaihdoimme majapaikkaamme kolmeksi yöksi Corbett Suman Grand luksushotelliin kansallispuiston reunalla ja kalastimme kahtena päivänä kansallispuiston sisällä todella hienoja paikkoja. Ilkka sai 10 kiloisen sekä 3 ja 4-kiloiset mahseerit käyttäen mielenkiintoista syöttimenetelmää jossa kolmihaarakoukkuun asetetaan taikinasyötti joka heitetään virran reunaan ja annetaan uida vapaasti virran mukana.

Ilkalla oli hetken kiinni todellinen monsteri mahseer joka olisi painoltaan luultavasti ollut 15 ja 20 kilon välissä, kala kuitenkin katkaisi siiman. Sain itse myös noin 4-kiloisen mahseerin käyttäen samaa menetelmää. Corbettin kansallispuistossa kulkiessamme törmäsimme tuoreisiin tiikerin jälkiin useasti, mutta näköyhteyteen emme päässeet, ehkä onneksemme. Vaihdoimme taas majapaikkaa toiseen telttaleiriin noin kymmenen kilometriä ylävirtaan päin. Viimeiset kaksi yötä ja kaksi päivää kalastimme alueen lähipooleja joista sainkin perholla 5 mahseeria, mutta ne kaikki olivat suhteellisen pieniä, painoltaan puolesta kilosta kiloon. Pari kunnon kalaakin oli hetken perhossa kinni mutta tällä kertaa ne eivät pysyneet koukussa kuin hetken. Yhteenvetona matkasta voisi todeta että matka onnistui hienosti ja täytti kaikki odotukset. Alueen luonto on häkellyttävän kaunis ja eläin- ja lintulajisto on runsas. Ramganga-joki on erityisen kaunis ja kirkasvetinen sekä mahseerit ovat upeita kaloja ja kovia taistelijoita.

Jouni Rauha

Jouni Rauha

Vasta jälkimmäisellä jaksolla meritaimenen kalastus pääsi kunnolla  vauhtiin ja tapahtumia siiman päässä olikin mukavasti. Kaikki tutut kalapaikat olivat hyvin kalastettavissa ja olosuhteet syksyiselle meritaimenen perhokalastukselle olivat erinomaiset. Kalaporukkamme sai yhteensä 6 lailliset mitat täyttävää meritaimenta painoltaan 1-2,8 kiloa. Lisäksi saatiin muutama alamittainen meritaimen jotka laskettiin takaisin jokeen.Ilkka Lehtinen sai reissun suurimman taimenen 'kotipoolista'. Mauri Seppänen sai myös 2,6 kiloisen Järnvägsforsenista. Itse sain noin 4 kilon tumman lohen jonka varovasti vapautin jatkamaan kutupuuhiaan. Perhoista parhaiten toimivat Pupujussi, Willie Gunn ja Sillen. Siimoina käytimme pääasiassa ykkös-kakkos uppoavia ja kakkos-nelos uppoavia.

Jouni Rauha

Kevät oli tullut vauhdilla sitten edellisen reissun ja lumet ja jäät rannoilta olivat sulaneet lähes kokonaan. Sen verran jäitä oli vielä rannoilla että saunakaljat saatiin sopivasti jäähdytettyä. Veden lämpötila oli ensimmäisenä päivänä 4.8 astetta ja se nousi neljän päivän aikana noin kahdeksaan asteeseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko matkan ajan ja päivälämpötila oli hiukan yli 20 asteen, yöllä lämpötila laski alle kymmenen asteen. Vesi oli laskenut edellisviikon lukemista, mutta oli edelleen hiukan normaalia ajankohdan keskiarvoa korkeammalla, Ljunganin virtaama oli koko matkamme ajan noin 150 kuutiota sekunnissa. Kaikki tutut kalapaikat olivat kuitenkin hyvin kalastettavissa ja olosuhteet keväiselle meritaimenen perhokalastukselle olivat erinomaiset. Kalaporukkamme sai yhteensä 12 meritaimenta, suurin taimen painoi noin kolme kiloa. Perhoista parhaiten toimivat Mickey Finn, Garry ja Sillen. Siimoina käytimme pääasiassa kakkos-nelos uppoavia. Vapautimme suurimman osan kaloista, otimme vain kolme ruokakalaa jotka porukkamme kokit Jukkis ja Reiska taikoivat erinomaisiksi aterioiksi. Viime syksynä valmistunut uusi sauna lämmitettiin joka ilta ja se osoittautuikin erinomaisen toimivaksi.

Jouni Rauha

Viiden maissa iltapäivällä olemme perillä kohteessamme Lower Wester Elchiesissä. Majoituksemme on vanhassa kivestä rakennetussa skotlantilaistalossa joka on todella tyylikäs ja hienosti entisöity. Talossa on kaikki mukavuudet: hyvin varustettu tilava keittiö, kaksi suihkua, neljä makuuhuonetta ja tilava olohuone. Se sijaitsee vain parin sadan metrin päässä kalastusalueestamme, keittiön ja olohuoneen ikkunoista on hieno näköala Spey-joelle. Kävelemme illalla vielä tutustumaan kalastusalueeseemme joka näyttää todella hienolta ja helpolta kalastaa, rannat ovat hoidetut ja kahlaaminen helppoa. Se on kaikkiaan noin 1,6 kilometriä pitkä ja kostuu kuudesta eri poolista jotka ovat kuin luotuja perhokalastukseen ja suorastaan houkuttelevat meitä kalastamaan. Tänään emme kuitenkaan vielä kalasta sillä lohen ja meritaimenen kalastus ei ole Skotlannissa sallittua sunnuntaisin, joten vasta huomenna aamulla pääsemme tosi toimiin. Myöhemmin illalla kävelemme vielä joen toisella puolella olevaan Aberlourin pikkukaupunkiin Mash Tun pubiin jossa nautimme iltapalaa sekä pari tuoppia paikallista olutta.

17.4. Aamiaisen jälkeen laitamme kalastusvälineet kuntoon ja kävelemme alas joelle kalastusmajalle. Ghillie Jimmy saapuu yhdeksältä ja esittelee meille kalastusalueen. Kävelemme poolit läpi ja hän kertoo miten missäkin poolissa kannattaa kalastaa. Aloitamme kalastuksen, meillä jokaisella on oma poolimme. Tunnin kuluttua näen kaukaa että Reijo seisoo Campbell poolin rantapenkalla vapa taipuneena ja siima osoittaa toiselle puolelle jokea. Kävelemme Jimmyn kanssa katsomaan kalan väsytystä. Kala on viiden ja puolen kilon springeri joka tarjoaa mukavan vastuksen, mutta väsyy aikanaan, Asko auttaa kalan rantauttamisessa ja nostaa sen nurmikolle. Otamme muutamat pakolliset kalakuvat jonka jälkeen Reijo laskee kalan elvytyksen jälkeen varovasti takaisin jokeen. Hieno alku kalastusviikolle. Tunnin päästä myös Petrillä on kala kiinni, se on noin puolentoista kilon painoinen paikallinen taimen joka myös saa palata takaisin jokeen. Päivän sää on vaihteleva, välillä paistaa aurinko ja taas hetken kuluttua tulee sadekuuro. Tuuli on puuskittainen ja melko kova, onneksi tuulee ylävirrasta päin. Veden korkeus on 2’ 6". Päivän aikana näemme useita lohien pintakäyntejä joten jonkun verran kalaa nousee. Lopetamme päivän kalastuksen iltapäivällä viiden maissa. Päätämme kävellä kylään joen toiselle puolelle, käymme ruokakaupassa ja Aberlour hotel pubissa syömässä.

18.4. Päivä on puolipilvinen ja kaikin puolin mukava kalastuspäivä. Ilman lämpötila on hiukan yli kymmenen asteen. Veden korkeus on 2’ 5" ja sen lämpötila on arviolta viiden ja kuuden asteen välillä. Tuulikin on asettunut eikä paljoa haittaa. Näemme päivän aikana muutamia lohien pintakäyntejä mutta tapahtumia siiman päässä ei ole kenelläkään. Kalastamme iltapäivällä viiteen asti jonka jälkeen kävelemme sillan yli Aberdeenin kylään Mash Tun pubiin jossa nautimme hyvän aterian ja oluet sekä paikalliset viskit.

19.4. Päivä on aamulla aurinkoinen, iltapäivä on puolipilvinen ja lämmin. Veden korkeus on 2’2". kaloja näkyy muutama pinnassa ja minulla on Campbell poolin alapäässä tärppi. Lopetamme kalastuksen puoliltapäivin ja kävelemme Aberlourin kylään. Käymme syömässä Aberlour hotellissa ja kävelemme paikalliseen Aberlourin viskitislaamoon. Olemme varanneet tehtaalle esittelykäynnin kello kahdeksi. Meille pidetään mielenkiintoinen esitelmä viskin historiasta ja siihen liittyvistä perinteistä jonka jälkeen kierrämme tehdashalleissa ja tutustumme viskin valmistuksen eri vaiheisiin. Kierroksen jälkeen meidät ohjataan tyylikkääseen viskikellariin jossa on vuorossa eri viskilaatujen maistelua. Ostamme vielä tehtaan myymälästä kotimatkalle tuliaisjuomat ennen kuin palaamme takaisin majoitukseemme. Käymme illalla vielä tekemässä parin tunnin kalastusrupeaman mutta ilman mainittavaa tulosta.

20.4. Aloitamme aamulla kalastuksen jo hiukan ennen seitsemää. Ilma on pilvinen ja lämmin eikä tuuli haittaa kalastusta. Vesi on edelleen hitaassa laskussa ja sen korkeus on 2’ ja lämpötila noin seitsemän astetta. Heti aamulla näemme pooleissamme useita lohien pintakäyntejä. Petrillä on lohi kiinni muutaman sekunnin Campbell poolin alapäässä. Reijolla on samoin kala hetken aikaa kiinni Milford poolin alapäässä. Iltapäivällä saan Milford poolin alapäästä 5 kilon nousulohen Willie Gunn putkella. Kala tarjoaa hyvän vastuksen ja otamme siitä muutamia kuvia ennen kuin päästän sen takaisin jokeen. Saamme kuvattua kalan väsytyksen myös videolle. Päivän aikana näkyy melko monta lohen pintakäyntia joten kalaa tuntuu tänään olevan selvästi aiempia päiviä enemmän nousussa. Lopetamme kalastuksen noin seitsemän maissa ja ajamme syömään läheiseen Auld Mill ravintolaan, jossa tarjoan kaikille viskit lohen kunniaksi.

21.4. Lähdemme aamulla kalaan jo klo 6. Aamu on pilvinen mutta kirkastuu myöhemmin. Vesi on hiukan laskenut ja sen korkeus on 1’ 11’’. Kalastamme aamupäivän ilman mainittavia tapahtumia mutta näemme sentään muutamia lohia pinnassa. Lopetamma aamun kalastuksen puolenpäivän maissa ja lähdemme syömään Archiestown hotelliin, joka sijaitsee pienessä kylässä lähellä majoitustamme. Jatkamme erinomaisen maukkaan aterian jälkeen matkaa ylävirtaan päin. Ajamme pikkutietä joka seurailee Spey-joen laaksoa ja käymme tutustumassa Ballindalochin linnaan. Se on hieno perinteinen linna ja nautimme kierroksesta.  Palaamme majoitukseen viiden maissa iltapäivällä ja lähdemme illaksi kalaan. Reijolla on ensin kunnon kala pitkään kiinni mutta se onnistuu vetämään siiman kiven taakse ja peruke katkeaa. Puolen tunnin päästä Reijolla on toinen kala Millford poolissa kiinni jonka hän saa Askon avustuksella myös ylös. Lohi painaa 3,6 kiloa ja Reijo päättää ottaa sen ruokakalaksi ja lupailee valmistaa huomenna koko porukalle hienon lohiaterian. Kalastamme illalla noin kello kahdeksaan jonka jälkeen Reijo valmistaa meille pastaa iltapalaksi.

22.4. Aloitamme kalastuksen aamulla klo 6.30. Aamu on pilvinen ja lämmin. Veden korkeus on sama kuin eilenkin. Reijo saa päivän ensimmäisellä heitolla Campbell poolista kiloisen meritaimenen jonka hän päästää takaisin. Itse saan kymmenen maissa Millford poolin alapäästä noin viiden kilon lohen joka antaa todella hyvät kyydit. Kalaa saa väsytellä pitkään, se tekee pitkiä syöksyjä toiselle puolelle jokea ennen kuin saan sen vähitellen vedettyä tarpeeksi lähelle jotta Petri saa sen haavittua. Kala on vastanoussut ja siinä on vielä lohitätäkin kiinni. Otamme muutamia valokuvia kalasta ennen kuin päästän sen takaisin. Asko saa heti sen jälkeen Campbell poolista saman kokoisen noin viiden kilon springerin Black Sheepillä. Askonkin kala on todella vahva ja kestää tovin ennen kuin hän saa sen ohjattua rantaan josta nostan sen haavilla. Asko saa heti perään vielä toisen, noin 4,5 kiloisen lohen Millford poolista samalla perholla. Lounaaksi nautimme Reijon valmistamaa herkullista lohikeittoa. Iltapäivällä Petrillä on kala muutaman sekunnin kiinni, se vetää hiukan jo siimaakin kelalta mutta ei valitettavasti jää kunnolla kiinni. Lopetamme kalastuksen illalla seitsemän aikaan. Reijo valmistaa eilen saamastaan lohesta todellisen herkkuaterian koko porukalle.

23.4. Aamulla herätys on aikaisin sillä lähdemme aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Aberdeenin lentokenttää, josta paluulentomme Suomeen lähtee kymmentä vaille kymmenen. Vielä viimeinen haikea vilkaisu Spey-joelle ja jätämme haikeat hyvästit tällä kertaa. Ajamme tunturiylängön yli, automatka kestää vain puolitoista tuntia ja olemme ajoissa lentokentällä. Lennot Aberdeenista Kööpenhaminan ja Tukholman kautta sujuvat ilman kommelluksia ja ovat ajallaan, olemme Turun lentokentällä hiukan yli seitsemän.

Jouni Rauha

8.2. Olen perillä Buenos Airesissa klo 9 paikallista aikaa aamulla. Etukäteen tilaamani taksi odottaa sovitun mukaisesti lentokentällä, on mukava nähdä oma nimensä taksikuskin lapussa. Olen varannut Hotelli Orlystä huoneen joka sijaitsee aivan Buenos Airesin keskustassa. Taksimatka lentokentältä keskustaan kestää noin 40 minuuttia ja maksaa 25 USD. Hotellihuone on ok, ei mitään luksusta mutta hyvä ja rauhallinen huone edulliseen hintaan. Kiertelen iltapäivän Buenos Airesin keskustassa ja käyn tapaamassa Pablo Martellia hänen toimistossaan. Juttelemme parin tunnin ajan kalastuksesta ja vähän bisneksistakin. Pablo hallinnoi kalastusta Rio Gallegos joen Guer Aike ja Carlota tiloilla. Käyn ostamassa pakolliset matkamuistot; lompakot pojille ja vaimolle. Argentiinassa on saatavana nahkatuotteita kohtuulliseen hintaan ja lisäksi ne ovat erittäin korkeluokkaisia. Myös erilaiset hopeaesineet ovat tyypillisiä Argentinasta ostetavia matkamuistoja. Illalla käyn vielä hotellin lähellä sijaitsevassa musiikkipubissa syömässä paikallisen erikoisuuden, karitsan kylkipihvin ja huuhtaisen ne alas parilla tuopilla paikallista lager-olutta, erinomaista. Painun pehkuihin ajoissa, pitkä lento on vaatinut veronsa. Lisäksi huomenna lähden aikaisin jatkamaan matkaa ja vihdoinkin pääsen myös kalaan.

9.2. Oppaani Pablo on täsmällisesti klo 7 sovittuna aikana noutamassa minua hotellin aulasta. Ajamme läpi Buenos Airesin keskustan kohti kaupungista ulosvievää moottoritietä. San Pedroon on matkaa noin 160 km johon kuluu aikaa noin 1 t 45 min. Saavumme venerantaan jossa paikallinen opas ja kapteeni jo odottaa veneellään. Vene on noin kuusi metriä pitkä pulpettivene jonka etuosassa on korkea heittotasanne kalastajaa varten. Viemme tavarat veneellä ensin majoitukseen joka on mukava ja asiallinen mökki saaressa keskellä Parana-joen suistoaluetta. Aloitamme kalastuksen lähikanaaleista. Käytän vuorotellen kahta eri perhovapaa: 5-luokkaista 9 jalkaista Loomista ja 8 luokkaista 9 jalkaista Visionia. Perhoina käytetään painotettuja suuria ja värikkäitä streamereita. Alku on aina hankalaa, niin tässäkin kalastusmuodossa. Menee hiukan aikaa ennen kuin totuun painavaan perhoon ja siihen että heittojen on oltava tarkkoja ja osuttava aivan kasvillisuuden reunaan. Kalat ottavat rajusti, mutta tuntuvat olevan todella kovasuisia ja ensimmäiset kolme kalaa eivät tartu kunnolla liian heikon tartutuksen takia. Vihdoin saan kalan jäämään perhoon kiinni ja hetken väsytyksen jälkeen ensimmäinen golden dorado on veneessä. Kala on väriltään kauniin kullanhohtoinen ja uskomattoman kova taistelija joka ei tee pitkiä syöksyjä mutta melkein metrin korkuisia hyppyjä sekä erittäin rajua tempoilua vapautuakseen. Päivä jatkuu upeana ja kohta saan tartutettua ja väsyteltyä ensimmäisen piraijani. Lounaaksi opas paistaa nuotiolla naudan kylkipaistia argentiinalaiseen tapaan, erinomaista. Päivä on aurinkoinen ja lämmin ja kalastus on hienoa. Saan päivän aikana 5 golden doradoa ja 5 piraijaa. Doradot ovat kooltaan 1- 2 kiloa ja piraijat 0,5-1 kiloa. Tapahtumia on paljon, karkuutuksia ja tärppejä on ylöstulleiden lisäksi noin 20. Lopetamme kalastuksen iltapäivällä noin klo 18 ja ajamme majoitukseen joka sijaitsee läheisessä saaressa. Illalla Pablo grillaa asadoa; paikallista naudan kylkeä ja tarjoilee sen salaatin ja patongin kera iltapalaksi.

10.2. Toinen päivä San Pedrossa. Herään aikaisin katsomaan upeaa auringon nousua. Aamu on kaunis ja lämmin. Aloitamme kalastuksen kahdekasan maissa samoilta paikoilta mihin eilen lopetimme. Taas pari ensimmäistä tärppiä jää tartuttamatta kunnolla, mutta kolmas kala jää kiinni ja osoittautuu pirapitaksi joka on harvinaisempi kalalaji näillä vesillä. Kala on noin kilon painoinen ja muistuttaa ulkonäöltään doradoa mutta on hopeisempi väriltään ja myös hyvä taistelija siiman päässä. Saan seuraavasta jokiuomasta vielä toisen hiukan pienemmaän pirapitan ja karkuutan piraijan. Jatkamme eteenpäin ja kalastamme samoja alueita mistä eilen sain doradoja. Alueella on kymmeniä sivu-uomia joissa kalastamme, samasta uomasta kuin eilen saan kaksi hienoa kahden kilon doradoa lähes peräkkäin. Opas kuvaa väsytykset hyppyineen videolle. Seuraavasta paikasta saan kaksi hyvän kokoista piraijaa, näiden kavereiden hampaita on syytä varoa irrottaessa koukkua, sen verran julman näköinen on piraijan suuvärkki. Jatkan kalastusta ja sivujoen haarasta saan tartutettua tähän asti suurimman doradon jonka kanssa saa taistella jo jonkin aikaa. Kala tekee kymmenkunta lähes metrin korkeaa loikkaa yrittäessään vapautua perhosta. Vihdoin saan kalan lähelle ja opas koukkaa sen haavilla ylös. Hieno noin 2,5 kilon painoinen dorado on kruunannut hienon kalastuspäivän. Päivän aikana näen mm. muutaman kilpikonnan, pari erilaista kuningaskalastajaa, erilaisia haikaroita, papukaijoja, kolibreja. Saan päivän aikana yhteensä 4 doradoa, kaksi pirapitaa ja kolme piraijaa, paljon karkuutettuja kaloja ja tärppejä. Lopetan kalastuksen ja lähdemme ajamaan kohti venerantaa ja autoa. Opas vie minut takaisin Buenos Airesiin hotellille, käyn suihkussa ja lähden iltapalalle läheiseen ravintolaan, valitsen fajitaksen joka osoittautuu erinomaiseksi. Hotellin vieressä olevan stripparipaikan ovi on kutsuvasti auki ja sisäänheittäjätyttö yrittää hymyillen saada minua sisään mutta onnistun välttämään kiusauksen ja tyydyn ainoastaan näkemään unia kauniista argentiinalaisnaisista.

11.2. Aamulla herätys on epäinhimillisesti jo klo 3. Ajan taksilla hotellilta Buenos Airesin kotimaisia lentoja hoitavalle lentokentälle, Jorge Newberrylle ja hyppään koneeseen joka on lähdössä Rio Gallegokselle klo 5.30. Perillä Patagoniassa olen klo 10.30 jossa Guer Aike ja Carlota Logden johtaja Alejandro de Tomaso on lentokentällä minua vastassa. Ajamme tilalle, isäntä esitteelee talon joka on 1900 luvun alussa rakennettu tilan eli Guer Aike estancian päärakennus, joka on entisöity tyylikkääksi ja toimivaksi kalastajien käyttöön. Majoittaudun upeaan huoneeseeni ja pian minut kutsutaankin jo lounaalle talon ruokasaliin. Ruokalistalla on tänään haudutettua meribassia kasvispedillä, nam. Seuraavaksi ohjelmassa on siesta eli päiväunet ja tavaroiden järjestelyä eli laitan kalastusvälineet illaksi kuntoon.

Lähdemme illaksi kalaan klo 17.30, kohde on Manatialis-pooli joka sijaitsee noin 15 minuutin automatkan päässä Lodgesta ja osoittautuu hienoksi pooliksi. Paikka on häkellyttävän karu ja kaunis ja suorastaan ’haisee kalalle’. Aloitamme kalastuksen ja kestää hiukan ennen kuin saan heiton kulkemaan tuulessa joka tuntuu tänään yllättävän kovalta. Kalastan 13 ja 15 jalkaisilla kahdenkäden Loomiksillani, vuorotellen intermediate siimalla ja kelluvalla siimalla. Poolin yläosa on kovavirtainen ja siinä intermediate tuntuu uittavan perhoa hienosti ja poolin alaosassa taas kelluva siima tuntuu sopivammalta. Perhoina käytän Pupujussi putkiperhoa ja kumijalkanymfia sekä Uppobomber muunnosta. Illan aikana minulla on pari tärppiä jotka eivät kuitenkaan jää kiinni eivätkä ota enää uudelleen. Kalastusparini, amerikkalainen Dick saa juuri ennen pimeän tuloa kunnon meritaimenen. Opas arvoi sen noin 6,5 kiloiseksi. Kala on kirkas ja hyväkuntoinen, näitä varten olemme matkustaneet maapallon toiselle puolen. Lopetamme kalastuksen Dickin kalaan noin kello 10 ja palaamme majoitukseen. Illalliseksi nautimme kunnon pihvit ja punaviinä Argentiinalaiseen tapaan.

12.2. Aamulla sää on tyyni ja pilvinen, loistava kalastuskeli. Aloitamme kalastuksen Poso Negro-poolista joka on noin 400 metriä pitkä ja erittäin helppo ja mukava kalastaa. Muutamia pintakäyntejä näkyy ja saan reilun kiloisen meritaimenen. Tanskalainen kaverini Bo saa puolitoistakiloisen meritaimenen ja noin kiloisen paikalisen taimenen. Kokeilemme erilaisilla perhoilla; kumijalkanymfeillä, putkiperhoilla ja bomberin tapaisilla katkaperhoilla. Lopetamme aamupäivän kalastuksen puoliltapäivin ja palaamme Guer Aikeen jossa lounas onkin jo valmiina odottamassa, lasagnea, nam. Otan parin tunnin päiväunet ja puoli kuuden maissa lähdemme iltakalaan Manatialis-poolille. Tuuli on hiukan yltynyt aamusta, joten päätän kalastaa kahdenkäden vavalla ja intermediate siimalla. Poolin alapäästä saan tartutettua noin kiloisen meritaimenen joka kuitenkin irtoaa muutaman sekunnin pyristelyn jälkeen. Illan hämärtyessä poolin yläpään syvänteessä näemme muutamia kunnon kalojen pintakäyntejä, mutta kalat eivät ole kiinnostuneet perhoista vaikka niille pääsee perhon hyvin tarjoamaan. Lopetamme kalastuksen piimeään joka täällä tulee noin kymmeneltä. Iltapalaksi lodgessa on grillattua sitruunakanaa riisipedillä joka tietysti huuhdellaan vatsaan viinin kera Argentiinalaiseen tapaan.

13.2. Aamiaisen jälkeen pakkaamme tavarat ja kalavehkeet kasaan ja muutamme muutamaksi päiväksi saman omistajan toiselle kalastuslodgelle, Carlotalle, joka sijaitsee myös Rio Gallegos-joella, mutta noin 80 kilometriä ylävirtaan päin. Carlotan tilan hallinnassa on 17 kilometriä Rio Gallegos joen rantaa jossa kalastaa maksimissaan 6 kalastajaa, ruuhkasta ei siis ole tietoakaan. Automatka kestää noin tunnin jonka aikana saamme ihailla hienoa Patagonian maisemaa. Carlotan talo on noin 100 vuotta vanha argentiinalaistilan eli estancian päärakennus joka on entisöity kalastajien majataloksi.

Aloitamme kalastuksen alueen ylimmästä poolista joka on nimetään Roni’s Pool. Se on hieno, noin 400 metriä pitkä pooli joka alkaa kovavirtaisella kuristumalla ja laskee sitten vähitellen hidastuen suvantoon. Saan aamupäivän aikana kolme paikallista taimenta, kooltaan 1-1,5 kiloa. Ne ovat kauniita, keltavatsaisia ja hyväkuntoisia. Lounastauko on taas tuttuun tapaan puolenpäivän aikaan ja sen päälle tietenkin siesta. Iltakalaan lähdemme klo 17.30 ja aloitamme Roni’s poolista seuraavasta poolista alavirtaan päin. Saan mustalla kumijalkanymfillä kaksi jokitaimenta jotka painavat arviolta 1 ja 1,5 kiloa. Vaihdamme seuraavaan Cliff-pooliin joka on edellisestä noin 500 metriä alavirtaan päin. Ennen poolia olevassa joen mutkassa bongaan neljä flamingoa joista yritän ottaa muutamia valokuvia. Poolin yläpäässä mustaan kuulapäänymfiin saan heti pari tärppiä ja yksi kunnon kala on hetken aikaa kiinni.

Vaihdan hämärän tullessa intermediate siimaan ja mustaan Wooly Buggerin. Poolin keskellä kala ottaa kunnolla kiinni ja hyppää samantien metrin loikan ilmaan. Kala tekee komeitä hyppyjä ja syöksyjä kerta toisensa jälkeen kunnes 3,8 kilon meritaimen antaa vetää itsensä rantanurmikon reunaan. Otamme pakolliset kalakuvat, punnituksen ja pienen elvyttelyn jälkeen päästän kalan liukumaan takaisin jokeen. Jatkan kalastusta samasta paikasta ja kahden heiton päästä siimaa viedään taas. Samanlainen meritaimen kuin edellinenkin. Väsytys menee samalla kaavalla kuin edellinenkin: Useita hyppyjä ja pari pidempää syöksyä jonka jälkeen vedän meritaimenen rantanurmikon reunaan. Otamme pari valokuvaa ja näkemiin kiitos. Kala on hiukan edellistä pienempi ja painaa arviolta noin 2,5 kiloa. Tähän on hyvä lopettaa päivän kalastus ja ajamme takaisin lodgeen. Iltapalaksi tarjoillaan haudutettua meribassia.

14.2. Aamulla lähdemme aamiaisen jälkeen Alexin kanssa katsomaan Carlotan tilan vesiä ja juttelemme kalastuksesta hänen hallinnoimillaan Guer Aiken ja Carlotan tilan vesillä ja myös kalastuksesta yleensä Rio Gallegos-joella. Hän esittelee eri poolit ja miten niissä kalastetaan ja kahlataan. Esittelyn ja palaverin jälkeen otan 5 luokan Loomikseni ja lähdemme parin kilometrin päässä olevalle Callegos Chico-joelle jokitaimenia kalastamaan. Chico on Rio Gallegoksen sivujoki jossa asustaa paikallisia taimenia. Joki virtaa kauniissa avarassa laaksossa. Vesi on kristallin kirkasta ja ravinteikasta koska joessa on paljon kasvustoa. Ilma on hieno ja aurinkoinen mutta tuuli pilaa kalastuksesta suurimman nautinnon. Kalastan pintaperholla ja nymfillä. Saan parin tunnin kalastuksen aikana kolme noin kilon painoista, kaunista jokitaimenta sekä karkuutan yhden noin 1,5 kiloisen kalan.

Illaksi menemme Carlotan aluen alimmalle poolille joka on nimeltään Arvolitos ja käsittää oikeastaan kolme peräkkäin olevaa eri poolia. Kaikki ovat tosi mukavia ja helppoja kalastaa. Kalastan mustalla Wooly Buggerilla ja saan illan aikana 5 jokitaimenta, painoltaan 0,5-1 kiloa. Alimman poolin keskiosalla saan kunnon meritaimenen kiinni Pupujussi putkiperhoon. Kala vetää lyhyen syöksyn ja tekee komean ilmaloikan ja on irti, arviolta 3-4 kilon kala. Lopetamme pimeän tultua kalastuksen ja ajelemme lodgeen jossa iltapalaksi tarjoillaan pastaa.

15.2. Aamulla lähdemme kalaan poikkeuksellisesti jo kello 5.00 ja otamme aamiaisen joelle mukaan. Kalastamme ensin alueen parasta ja kuuluisinta poolia joka on nimeltään Nellys Pool. Saan noin kilon painoisen brown troutin poolin alaosalta mustalla kumijalkanymfillä. Jatkamme seuraavaan poolin joka on noin 500 metriä Nellysin allapuolella. Pari tärppiä muttei mainittavampaa saalista: Kalakaverini Bo saa noin 1.5 kiloisen meritaimenen kuulapäänymfillä. Lopetamme kalastuksen ja siirrymme Logdeen jossa lounas on jo valmiina.Siestan jälkeen pakkaamme tavarat ja ajamme noin tunnin matkan takaisin Guer Aike Lodgeen, heitämme tavarat sisään ja puemme kahluuvälineet päälle ja lähdemme illaksi kalaan Guer Aiken vesille. Päivä on aurinkoinen eikä tuuli pahemmin tänään haittaa. Ensimmäisenä kalastuksen kohteena on Hevosenkenkäpooli joka on noin 400 metriä pitkä ja nimensä mukaisesti hevosenkengän muotoinen.

Saan ensin poolin yläosasta kiloisen jokitaimenen. Poolin keskiosalla ottaa taas kumijalkanymfiin kunnon kala kiinni ja hyppää samantien ilmaan. Kala on todella komea meritaimen ja antaa kunnon vastuksen, tekee pitkiä syöksyjä ja hyppää viisi kertaa kokonaan korkealle ilmaan ennen kuin antaa vetää itsensä rantakivikolle. Kala painaa 4,5 kiloa ja on kirkas, juuri merestä noussut kaunokainen. Valokuvien jälkeen kalan elvytys ja takaisin jokeen varovasti. Perhona on musta EMB kumijalkanymfi. Seuraavalla laskulla poolin yläpäässä kiskaistaan siimaa kelalta todella agressiivisesti. Komea posaus pinassa kertoo että nyt on taas kunnon meritaimen kiinni. Kala tekee komeita hyppyjä ja pitkiä syöksyjä. Tämän kalan kanssa saa painia tosissaan ja pitkään ja monta kertaa se lähtee vielä aivan rannasta takaisin kauas keskelle jokea.

Vihdoin saan kalan vedettyä rantaan josta opas nostaa sen varovasti ylös. Kuvauksia eri kulmista ja asennoista, punnituksen ja hetken elvyttelyn jälkeen päästän 7,5-kiloisen meritaimen liukumaan takaisin Rio Gallegokseen. Hieno tunne, tällaisena hetkenä elämä todellakin hymyilee. Vaihdamme seuraavaan pooliin alaspäin josta saan vielä päivän kruunaukseksi kolmannen meritaimenen joka painaa noin kaksi kiloa ja antaa sekin mukavan vastuksen kevyellä vavalla väsytettynä. Sen jälkeen onkin aika lopettaa päivän kalastus ja siirtyä majoitukseen illalliselle joka on tällä kertaa haudutettua kanaa ja peruna-riisipaistosta.

16.2. Aamulla sää on pilvinen eikä tuule, erinomainen kalakeli. Aloitamme kalastuksen kahdeksalta White Cliff-poolista joka näyttää tosi mukavalta ja helpolta kalastaa. Päätän käyttää yhdenkäden vapaa ja pientä perhoa ja pitkää peruketta. Muutama kunnon kala käy pinnassa kun kävelemme poolille. Saan heti poolin yläpäästä mustalla EMB kumijalkanymfillä noin kilon meritaimenen joka saa nopeasti vapautensa takaisin. Vaihdan perhoksi Silver blackin 2-haaraisen kokoa 10. Poolin yläpäästa saan vielä toisen noin kilon meritaimenen. Poolin keskiosalla perhoa viedään kunnolla. Kala hyppää ilmaan ja vetää siimaa pitkälle toiselle rannalle. Kevyellä yhden käden välineilla kalaa saa väsytellä tovin ennen kuin se liukuu sovinnolla rantaveteen ja kuvattavaksi. Se on 3,5 kiloinen meritaimen joka saa pian vapautensaa takaisin. Poolin lopusta saan vieleä kilon painoisen jokitaimenen samalla perholla. Argentiinalaiset taimenet tuntuvat pitävän kovasti Silver Blackin väriyhdistelmästä. Kalakaverini Bo saa poolin yläpäästä 2 kilon meritaimenen ja karkuuttaa poolin keskiosalla noin 6 kilon komean kalan joka irtoaa korkeassa hypyssä.

Illaksi suunistamme Black Hole-poolille josta saan heti poolin yläpäästä noin kilon painoisen meritaimenen. Poolin keskiosalla näyttäytyy hyvän kokoinen kala ja kun olen kohdalla siimasta tukistetaan kunnolla mutta kala ei jää kunnolla kiinni. Jatkamme vielä hiukan aikaa kalan yrittämistä erilaisilla siimoilla ja perhoilla mutta turhaan. Vaihdamme Manatialis poolille joka on seuraavana alavirtaan päin. Poolin yläpäässä en saa tuntumaa kaloihin mutta poolin keskiosalla usea kala pyörähtää pinnassa, mutta ne eivät kuitenkaan ole kiinnostuneet perhosta. Poolin lopussa missä pooli madaltuu ja virta voimistuu mustaa EMB kumijalkanymfiä viedään taas kunnolla. Kunnon pyörähdys pinnassa kertoo siiman päässä olevan ison meritaimenen. Kala osoittautuu todelliseksi menijäksi vaikka ei poikkeukselleisesti kokonaan ilmaan hyppääkkään vaan rullaa pinnassa ja tekee pitkiä syöksyjä. Pohjasiiman solmukin tulee kalan toimesta tarkistettua useaan otteeseen. Käytän 10 jalkaista 7 luokan yhdenkäden Loomiksen vapaa joka taipuu kahvaa myöten mutkalle kun kala vetää siimaa ja melskaa pinnassa. Kalan kanssa menee pitkä tovi ennen kuin se väsähtää ja antaa vetää itsensä rantakivikolle. Opas punnitsee kalan joka painaa tasan 6 kiloa. Se on todella hyvässä kunnossa ja kirkas, vastanoussut. Otamme muutaman valokuvan kalasta ja opas elvyttelee sitä hetken ennen kuin päästää kalan takaisin. Kalakaverini Bo saa kolmen kilon meritaimenen ja karkuuttaa noin viiden kilon meritaimenen, hieno kalailta molemmilla.

17.2. Aloitan kalastuksen aamulla Manatielas-poolista. Päivä on puolipilvinen ja tyyni sekä mukavan lämmin muttei liian kuuma. Kalastan useassa eri poolissa ja saan aamun aikana yhden noin 1,5 kiloisen jokitaimenen sekä noin kilon painoisen meritaimenen. Käytän tällä kertaa lähes pelkästään yhdenkäden vapaa ja erilaisia nymfejä jotka tuntuvat olevan Patagonian meritaimenten erityisessä suosiossa. Mikäli nymfillä on vielä lisäksi kumijalat, paikalliset taimenenet suorastaan rakastavat niitä. Kaverini Bo karkuuttaa kaksi hyvän kokoista meritaimenta ja saa ylös pari jokitaimenta, molemmat noin kilon painoisia. Otan tänään runsaasti valokuvia ja kuvaan myös videofilmiä eri pooleista ja kalastuksesta. Saan kuvattua videolle Bon toisen kalan väsytyksen tärpistaä aina kalan irtipääsyyn asti. Puolenpäivän maissa lopetamme kalastuksen ja siirrymme takaisin Guer Aiken tilalle jossa lounas on jo valmiina. Lounaan jälkeen onkin taas perinteisesti siestan aika ennen iltakalastukseen lähtöä.

Illaksi menemme taas kalaan kello kuudelta ja aloitamme kalastuksen pitkästä, vähän rännimäisestä poolista. Sää on edelleen puolipilvinen ja mukavan lämmin. Tuloksena on pari tärppiä, mutta ei muuta mainittavaa siitä poolista. Vaihdamme White Cliff pooliin joka on kuin suoraan meritaimenen kalastajan oppikirjasta, luvusta täydelinen meritaimenpooli. Illan aikanana näemme useita komeita meritaimenia pintomassa mutta emme saa kunnon kontaktia niihin. Saan poolin yläpäästä pienellä kaksihaaraisella undertakerilla kaksi keltavatsaista kaunista jokitaimenta, ensimmäinen noin 1,5 kiloinen ja jälkimmäinen noin kilon painoinen. Kalat ovat hyväkuntoisia ja vahvoja ja antavat mukavan vastuksen nekin yhdenkäden vavalla kalastettuina. Lopetamme taas kalastuksen pimeän tuloon noin klo 22.

18.2. Aamu on aurinkoinen ja tyyni, ei siis mikään paras mahdollinen meritaimenilma. Kalastamme ensin Big Horse Shoe-poolia josta sain pari päivää aikaisemmin 7,5 kiloisen meritaimenen. Pooli vaikuttaa tänään hiljaiselta, vain yksi taimen pyörähtää pinnassa muttei ole kiinnostunut perhoistamme joita minä ja Bo sille tarjoamme. Yritämme erilaisilla nymfeillä ja pienellä Undertakerilla. Vaihdamme seuraavaan poolin alavirtaan päin joka on mukava ja helppo kalastaa. Se alkaa kapealla nivalla joka vähitellen laskee suvantoon. Aamun kalastuksen tapahtumat jäävät pariin tärppiin ja yhteen pieneneen jokitaimeneneen. Aurinko paistaa ja näpsin muutamia hienoja valokuvia joesta ja Bosta kun hän kalastaa. Kuvaan myös jonkun verran videofilmiä pooleista ja hätkähdyttävistä maisemista. Saan napattua videolle mm. Guanakon, joka on laaman sukuinen eläin sekä nanduja, jotka ovat strutsin tapaisia suuria, lentokyvyttömiä ja nopeajalkaisia lintuja. Lopetan Argentiinan kalastukseni hiukan haikein mielin. Matka on ollut unohtumaton kokemus josta riittää kerrottavaa kalakavereiden lisäksi vielä lapsillekin. Lopetamme kalastuksen puoliltapäivin ja ajamme Lodgeen lounaalle. Seuraavaksi onkin vuorossa suihku ja kalastusvälineiden ja muiden matkatavaroiden pakkaus pitkää kotimatkaa varten. Alex vie minut Rio Gallegoksen lentokentälle, hyvästelen hänet ja lennän illaksi Buenos Airesiin.