Jouni Rauha

Jouni Rauha

22.9. Aamiaisen jälkeen opas on noutamassa meitä klo 7.30 ja haemme luvat paikallisesta kalastusälineliikkeestä ja suunnistamme veneen laskupaikalle Fraser-joen rantaan. Suuntaamme kahdella veneellä Harrison-joelle jota ajamme ylävirtaan päin jonkin matkaa ja pysähdymme mukavan näköiseen joen mutkaan jossa rantaudumme ja alamme kalastaa hiekkasärkiltä. Osa porukasta kalastaa perholla, osa uistimella, lähinnä lusikoilla. Ensimmäisestä paikasta Seppo saa noin kilon painoisen cutthroat troutin, muuten on hiljaista, muutamia lohien pintakäyntejä näkyy.

Vaihdamme paikkaa alavirtaan päin ja pysähdymme ja rantaudumme seuraavaan mutkaan jossa onkin hienon näköiset särkät. Lohia näkyy pinnassa jatkuvasti ja saamme silloin tällöin kontakteja kaloihin. Martinilla on uskomattoman huono tuuri kun hän karkuuttaa 5 hyvän kokoista lohta muutaman tunnin sisällä. Kahden kanssa hän joutuu seuraamaan kalaa alavirtaan päin pitkän matkaa. Seppo saa kaksi sockey-lohta, itse saan 5 ja 6 kiloiset chum-lohet ja Markku saa noin 3 kiloisen sockey-lohen. Markku saa lisäksi yhden pienenen cutthroatin ja pari säynävän näköista kalaa, karkuutuksia on koko porukalla myös runsaasti, kalastustekniikassamme on vielä näköjään hiukan hiomista. Lopetamme päivän kalastuksen noin neljältä ja suuntaamme takaisin hotellille. Käymme hotellin ravintolassa syömässä kunnon illallisen.

23.9. Aamiaisen jälkeen suunnistamme takaisin Harrison-joelle samoille paikoille jossa olemme eilen kalastaneet. Harrison-joki on todella hieno ja kirkasvetinen ja sopii hienosti perhokalastukseen. Kaloja näkyy pinnassa tosi paljon ja kalastus on hienoa ja mielenkiintoista. Saamme päivän aikana yhteensä toistakymmentä lohta, sockey- eli punalohia ja chum- eli koiralohia. Pääosa saaduista kaloista on painoltaan 3-8 kiloa mutta Jan saa todellisen mörssärin joka arvioidaan ennen vapautusta 12-kiloiseksi. Perhoista parhaiten toimivat mustat ja violetit streamerit. Kahta kalaa lukuunottamatta vapautamme kaikki kalat. Toinen kaloista uhrataan syötiksi huomiseen sammen kalastukseen ja toisen viemme hotellin ravintolaan ja pyydämme valmistamaan siitä illallisen.

24.9. Tänään olemme päättäneet kalastaa koko päivän sampea Fraser-joella. Kalastus tapahtuu ankkuroidusta veneestä pohjaonkitekniikalla järeillä välineillä. Aamupäivä on kalastuksellisesti hiljainen, ainoastaan joitakin tärppejä vavoissamme. Vaihtelemme paikkaa ja vihdoin iltapäivällä Mikaelin vapa kumartaa todella syvään ja kala jää kiinni. Ensimmäisistä potkuista ja hypyistä toteamme että kala on todella iso sampi ja väsytys kestää noin tunnin ennen kuin kala saadaan rantaan ja kuvattavaksi. Se on 198 senttiä pitkä ja oppaamme Randy arvioi sen painavan 80-90 kiloa. Hieno syntymäpäivälahja kalan saajalle Mikaelille joka täyttää tänään 35–vuotta. Lopetamme kalastuksen kalan vapauttamisen jälkeen ja painumme takaisin hotellille. Käymme illalla hotellin lähistöllä olevassa ravintolassa syömässä kunnon pihvit.

25.9. Tänään päätämme jakaa porukan kahtia ja kalastaa kahdella eri joella. Minä, Maukka ja Martin suuntaamme Billin kanssa Harrison-joelle ja Mikael, Jan ja Seppo kalastavat Randyn kanssa Chiliwack/Wedder-joella. Harrison-joelta löydämme upean sivu-uoman jossa on tosi paljon lohta, chumeja ja sockey-lohia, saamme kolmeen mieheeen päivän aikana yhteensä 30 lohta joista suurimmat noin 9 kiloa. Toisella porukalla Chilliwack-joella on ollut kalastuksellisesti hiljainen päivä eikä ylös tulleita kaloja ole, ainoastaan joitakin tärppejä vaikka paikka on ollut hieno ja kalojakin on näkynyt.

26.9. Eilisen hyvän Harrisonin kalastuspäivän vuoksi menemme tänään koko porukka takaisin eiliseen hot spottiin jossa on tänäänkin uskomattoman hieno kalastaa ja lohia on paljon. Kalat voi nähdä kirkkaassa vedessä ja harjoittaa näkökalastusta. Saammme päivän aikana kuuteen mieheen yhteensä noin 25 lohta, chum- ja sockey-lohia jotka ovat kooltaan 3-10 kiloa.

27.9. Jakaannumme tänään kahteen porukkaan. Jan ja Mikael aloittavat sammen kalastuksella Fraser-joella ja muu porukka painuu taas Harrison-joelle josta on tullut meidän kaikkien suosikki, vesi on kirkasta, maisemat upeita ja mikä pääasia, kalaa on paljon. Jan ja Mikael saavat aamulla Fraserista kaksi sampea joista toinen on pieni, noin 60 senttinen ja toinen 180 senttinen ja arviolta noin 50-60-kiloinen. Harrisonilta saamme muutaman lohen aamulla. Jan ja Mikael liittyvät meidän seuraan Harrisonille ja minä ja Martin päätämme vuorostaan mennä Fraserille sampia kalastamaan loppupäiväksi. Sampia emme kuitenkaan saa lisää, saaliina ainoastaan muutama varovainen tärppi. Muu porukka on saanut tänäänkin mukavasti lohia Harrisonin salaisesta hot spotista, vaikka päivä onkin hiukan edellisiä hiljaisempi. Porukan saalis on yhteensä noin 20 lohta.

28-29.9. Lähtö hotellilta aamulla klo 5.30 kohti Vancouverin lentokenttää. Koneen vaihto Galgaryssä ja Frankfurtissa ja saapuminen Helsinkiin 29.9 klo 12.30.

Jouni Rauha

Eniten käyttämämme kalastustekniikka oli nymfikalastus ylävirtaan suht pitkällä siimalla ja indikaattorilla. Slovenian kalastussäännöt kieltävät useamman kuin yhden perhon käytön, joten pinturia sivuperukkeessa indikaattorina ei voitu käyttää. Suomessa suosittu larvastus ei oikein tahdo Slovenian kirkkaissa vesissä onnistua. Kalat kun pelästyivät meitä joskus jo ennen kuin pääsimme edes kunnolla rantaan. Ensimmäiset tunnit menivät lähinnä kalastustekniikan ja oikeanlaisen lähestymisen opetteluun. Mitä pidemmälle päivä vanheni, sitä paremmin homman juju rupesi porukalle selviämään ja vavat sitä kautta taipuilemaan entistä tiuhempaan.

Ensimmäisen päivän saalis koostui pääosin 30-40 cm kirjolohista, mutta mukaan mahtui muutama taimen, harjus ja isompikin kirjo.  Toisena päivänä kalastus oli jo selvästi tehokkaampaa ensimmäisen harjoittelupäivän ansiosta ja kaloja kuvailtiin ja mittailtiin jo melko tiuhaan tahtiin. Kolmas päivä noudatti samaa nousujohteista käyrää kalojen saannin suhteen. Kuvailin Villen kalastusta eräältä kakkos-alueen sillalta. Ville nappasi muutamassa tunnissa kuusi 40-50cm taimenta kuin vanha Slovenian konkari konsanaan! Timo puolestaan nappasi reissun suurimman kalan, 55 senttisen kirjolohen, kaikkein suurimmat kalat katkoivat perukkeet.

Tehokkaimmat perhot Sava Bohinjkalla meidän autokunnalla olivat mustat ja riikinkukkorunkoiset no: 16 koukkukoon nymfit. Usein kuulee puhuttavan, että kultakuulaiset perhot eivät toimi kirkkaissa vesissä aroille kaloille. Meillä juuri ne kuitenkin tuntuivat toimivan varsin mallikkaasti. Jounin ryhmässä ykkösottipeliksi oli muodostumassa kermanvaalea kuulapäänymfi. Torstai-iltana matkamme jatkui kohti kuuluisaa Soca-jokea. Ajoreitiksi valitiin Granska Goran kuuluisan laskettelukaupungin kautta kulkeva vuoristotie joka nousee yli 1600 metrin korkeudelle  juliaanisten alppien silmiä hivelevän kauniissa maisemissa. Voin kertoa, että vuokra-automme moottorit olivat melko kovilla kun edes kakkosvaihteella ei paikka paikoin tahtonut vääntöä riittää! Lakipisteen ohitettuamme joutuivat koville vuorostaan jarrut. Pelkkää alamäkeä liuteltiin varmasti puolisen tuntia. Jos Sava Bohinjkan vesi on kirkasta niin Socan vesi on täysin väritöntä! Kalkkikiviset vuoret toimivat suodattimen tavoin ja karussa ja kylmässä vuoristojoessa ei levätkään juuri kasva. Tämän takia joen pohja on lähes pelkkää valkoista kalkkikiveä.

Yllättävää kyllä, mutta kaloja oli täällä huomattavasti vaikeampi havaita. Erityisesti harjuksille on kehittynyt niin erinomainen suojaväri että matalastakaan vedestä niiden havainnointi ei ollut helppoa. Syvemmistä montuista tosin kalojen löytäminen ei tuottanut ongelmia. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka taitavasti isokin kala sujahti kivien koloihin piiloon kun sattui hiippailemaan vähän liian lähelle. Kolmen päivän kalastuksen saaliina oli melkoinen tukku isoja 35-47cm harjuksia. Jokaiselle seurueemme jäsenelle tuli myös uusi kalalaji plakkariin. Harvinaisia, vain Adrianmereen laskevista vesistöistä löytyviä marmoritaimenia saatiin muutama kymmenen kappaletta. Tosin ennätyspainoja ei marmoritaimenien osalta hätyytelty. Kirjolohi on myös Socalla yleinen laji ja niitäkin saatiin suuri määrä suurimman ylös tulleen kalan ollessa Joakimin 48 senttinen.

Nikolai Holttinen 

Jouni Rauha

Ensimmäisellä viikolla saimme 2 nousulohta eli springeriä joista Panu Korhosen kala oli suurempi, noin 7-kiloinen ja Frode Olderkjaerin nousukala noin 4,5 kiloinen. Lisäksi Collanin Jussi sain noin 2 kiloisen talvikkolohen. Toisella viikolla saimme 3 springeriä jotka painoivat 3,5-4,5 kiloa, allekirjoittanutkin sai nimensä saaliskirjaan. Lisäksi Frode 'fishing machine' sai noin kilon painoisen meritaimenen. Edelleen kalojen irtipääsyprosentti oli valitettavan suuri. Perhoista parhaiten toimivat suhteellisen kookkaat musta-keltasiipiset putkiperhot 'ykköskakkosella' uppoavalla siimalla uitettuna.

Jouni Rauha

Sunnuntai on Speyllä rauhoituspäivä, joten illalla oli hyvää aikaa majoittua ja viritellä kalavehkeitä. Illalla suuntasimme lähimpään Mash Tun (mäskisammio) nimiseen pubiin syömään ja nauttimaan tietysti ensimmäiset viskimaistiaiset. Maanantaiaamu valkeni sateisena, tuulisena ja kylmänä ja jatkui sellaisena läpi päivän. Veden korkeus oli paikallisen mittarin mukaan 4´3", eli huomattavasti korkeammalla kuin aiempina vuosina. Veden lämpö oli kuuden asteen paikkeilla.

Aamupäivällä Jounilla kävi Campbells poolissa lohi tukistamassa perhoa, mutta kala ei tarttunut. Sitä vastoin Millfords poolin yläpäässä Mika tartutti elämänsä ensimmäisen lohen ja sai sen myös ylös. Kala oli ns. talvikko, mutta se ei tippaakaan vähentänyt Mikan riemua emnsimmäisestä lohesta. Kala oli jo kirkas, mereen palaamassa oleva, jonne se myös matkaansa sai jatkaa. Päivän mittaan tärppejä oli siellä täällä ja Jouni sai n 50 senttisen meritaimenen ja itse sain iltapäivällä Millfordin alapäästä, kuolleen puun–montusta talvikkolohen. Samassa montussa myös hyppi ilmaan pari kalaa. Pekka saikin illan suussa samasta paikasta hienon kalan, joka jouduttiin ottamaan ruokakalaksi. Iltaan mennessä vesi oli laskenut lukemaan 3`8" eli yhteensä seitsemän tuumaa. Illalla menimme Aberlourin hotelliin syömään ja otettiin myös muutama viskimaistiainen. Nukkumatti yllätti joka ukon jo ennen kymmentä.

Tiistaiaamu oli tihkusateinen, muta selkeästi lämpimämpi ja tyynempi. Päivän mittaan ilma kirkastui. Vesi oli laskenut yöllä tuuman veran, mutta nousi päivän mittaan takaisin. Pekalla oli jälleen kala kiinni kuolleen puun-montussa, mutta se ei pysynyt ja itse sain pienen meritaimenen. Iltapäivällä jälleen alkoi sadella, mutta muuten oli lämmin ja tapahtumat jäivät itse saamaani reiluun 50 senttiseen meritaimeneen, joka myös pääsi takaisin jokeen. Tuuli teki edelleen ajoittain kovasti kiusaa, tosin suunta oli välillä edullinen antaen heitolle roimasti lisää pituutta.

Illalla oli vuorossa Graigellachien kylässä oleva Highlander niminen pub, jossa hyvän ruoan lisäksi tutustuimme lähes veden värisiin viskeihin. Värittömyys johtunee tynnyreistä, joissa juomaa on kypsytelty. Aamupalalla Jouni kertoi olevansa kipeä ja joutuvansa jättämään kalastuksen väliin. Itselläni oli sama kohtalo edessä iltapäivällä. Vesi oli laskenut tuuman verran ja laski pikkuhiljaa lisää. Itse sain pienen meritaimenen. Iltapäivällä sää poutaantui ja kalastusta jatkaneet Mika ja Pekka näkivät joitain kaloja. Jouni oli hakenut paikalliselta teurastajalta tuoretta lihaa ja makkaroita, joista sitten loihtikin ehtoolla hienot syömiset.

Torstai aamu näytti lupaavan tyyneltä ja aurinkoiselta, mutta kalaan päästyämme tuuli heräsi jälleen ja toi mukanaan sadekuuroja. Vesi oli aamulla 3`2" eli edelleen laskussa. Illaksi se laski kolmeen jalkaan. Heti aamusta Sandy Hole-poolista tarttui perhooni keskivirasta 50 senttinen meritaimeneksi, joka oli rintaevästään kiinni. Kala pääsi luonnollisesti takaisin jokeen. Myöhemmin aamupäivällä Jouni sai meritaimenen Campbellsin yläpäästä kohdasta, josta oli jo tullut useampia meritaimenia. Itse sain Campbells poolista taukotuvan kohdalta mukavan kokoisen lohen, joka talvikkona pääsi takaisin. Päivän mittaan vielä näkyi joitain kaloja. Tänäänkin oli luvattu iltapäivälämpötilaksi jopa kymmentä astetta, mutta tuuli sai kelin tuntumaan paljon kylmenmältä.

Perjantaina joen vesi oli laskenut jo alle 3`joten käyttöön otettiin hieman keveämmät siimat, eli intterit ja kelluvatkin. Muiden aamujen tapaan tyynehkön aamun jälkeen tuuli sieltä taas jostain nousi. Olimme sopineet kalastusta aamupäiväksi, sitten kämpille syömään, jonka jälkeen lähdimme Macallan viskitislaamoon esittelykierrokselle. Kierroksen ja hyvien maistiaisten jälkeen kävelimme kaunista jokivartta naapurikalastusaleen poikki takaisin omalle pätkällemme ja Mika ja Pekka päättivät lähteä vielä kalaan. Varsinaisia tapahtumia heillä ei ollut, mutta he näkivät useita kaloja. Ilta oli tyyni ja lämmin ja kalastus maistui. Illalla pubi jäi väliin, mutta kämpillä oli kyllä tarjolla tislaamon tuliaisia. Lauantaiaamu oli tyyni ja puolipilvinen ja päivästä tuli sään puolesta reissun paras. Vesi oli laskenut jo 2`10"een. Aamupäivällä Pekka tartutti Campbellsin puolivälistä selkeästi vahvemman kalan, ja nyt arveltiin jo kyseessä olevan springer. Kala osoittautui komean kokoiseksi talvikoksi ja pakollisten potrettien jälkeen sen matka mereen jatkui. Kala oli selkeästi reissun suurin.

Lieneekö johtunut myöhäisestä keväästä tai miesten taidoista, kun springereitä eli nousukaloja emme tällä kerralla saaneet. Niitä oli kovin vähän saatu kaiken kaikkiaan koko joella. Kaloja saimme kuitenkin lähes päivittäin ja mielenkiinto pysyi yllä. Eräs skotlantilainen kalamies artikkelissaan oli hauskasti kutsunut näitä täkäläisiä talvikkolohia nimellä "last years vintage model". Illalla sitten kämpillä tyhjensimme jääkaapin ja baarikaapin, etteivät jää happanemaan tai seuraavien riesaksi. Sunnuntaiaamuna suuntasimme jälleen Aberdeeniin, jossa Pekan lento lähti heti aamusta. Lentojamme odotellessamme kulutimme aikaa tutustumalla lähistön luontoon muun muassa Dee-joen laaksoon ja lähistön tunturiylänköihin. Upeaa nähtävää riitti. Jälleen oli seura, puitteet ja kalastus kohdallaan. Perhot joilla tuli onnistumisia olivat melko suuria, mustan keltaisen oransseja mm. Willie Gunn, Dog jne.

Reijo Kaartinen