Säätiedotukset lupailivat loistokelejä koko alkuviikolle. 25-30 astetta lämpöä ainakin perjantaihin saakka. Vesitilanteenkin piti olla ihanteellinen, vesi sopivalla korkeudella, ei liian ylhäällä eikä liian alhaalla. Hyvältä tuntui kun lämmin eteläeurooppalainen ilta oli meitä vastassa saapuessamme Ljubljanan lentokentälle. Ei muuta kuin vuokra-autot alle ja nokka kohti ensimmäistä jokea Sava Bohinjkaa ja Fauna Flyfishing lodgea.

Noin 40 km ajomatka taittui nopeasti maisemia ihastellen. Majapaikkanamme toimi paikallinen kalastuslodge, joka sijaitsee lähes keskellä Bledin kalastusaluetta, aivan joen varrella. Hieno paikka, jossa kalastajan tarpeet on otettu erinomaisesti huomioon kahluuvarusteiden kuivaushuonetta ja sidontapistettä myöten. 

Seuraavana aamuna herätyskello soitti 5.30. Ei ole herääminen noin aikaisin ollut koskaan niin helppoa kuin nyt! Kamat päälle ja joelle. Jakauduimme kahteen autokuntaan ja päätimme kalastella eri koskilla turhaa kalastuspainetta välttääksemme. Jounin autokunta suuntasi alajuoksulle 3 reviewlle ja me toinen ryhmä jäimme ylemmälle 2 alueelle.  

Eniten käyttämämme kalastustekniikka oli nymfikalastus ylävirtaan suht pitkällä siimalla ja indikaattorilla. Slovenian kalastussäännöt kieltävät useamman kuin yhden perhon käytön, joten pinturia sivuperukkeessa indikaattorina ei voitu käyttää. Suomessa suosittu larvastus ei oikein tahdo Slovenian kirkkaissa vesissä onnistua. Kalat kun pelästyivät meitä joskus jo ennen kuin pääsimme edes kunnolla rantaan.  

Ensimmäiset tunnit menivät lähinnä kalastustekniikan ja oikeanlaisen lähestymisen opetteluun. Mitä pidemmälle päivä vanheni, sitä paremmin homman juju rupesi porukalle selviämään ja vavat sitä kautta taipuilemaan entistä tiuhempaan.  

Ensimmäisen päivän saalis koostui pääosin 30-40 cm kirjolohista, mutta mukaan mahtui muutama taimen, harjus ja isompikin kirjo.  Toisena päivänä kalastus oli jo selvästi tehokkaampaa ensimmäisen harjoittelupäivän ansiosta ja kaloja kuvailtiin ja mittailtiin jo melko tiuhaan tahtiin. 

Kolmas päivä noudatti samaa nousujohteista käyrää kalojen saannin suhteen. Kuvailin Villen kalastusta eräältä kakkos-alueen sillalta. Ville nappasi muutamassa tunnissa kuusi 40-50cm taimenta kuin vanha Slovenian konkari konsanaan! Timo puolestaa nappasi reissun suurimman kalan, 55 senttisen kirjolohen. Tyypillisesti ne kaikkein suurimmat kalat katkoivat perukkeet.  

Tehokkaimmat perhot Sava Bohinjkalla meidän autokunnalla olivat mustat ja riikinkukkorunkoiset no: 16 koukkukoon nymfit. Usein kuulee puhuttavan, että kultakuulaiset perhot eivät toimi kirkkaissa vesissä aroille kaloille. Meillä juuri ne kuitenkin tuntuivat toimivan varsin mallikkaasti. Jounin ryhmässä ykkösottipeliksi oli muodostumassa kermanvaalea kuulapäänymfi. 

Torstai-iltana matkamme jatkui kohti kuuluisaa Soca-jokea. Ajoreitiksi valitiin Granska Goran kuuluisan laskettelukaupungin kautta kulkeva vuoristotie joka nousee yli 1600 metrin korkeudelle  juliaanisten alppien silmiä hivelevän kauniissa maisemissa. Voin kertoa, että vuokra-automme moottorit olivat melko kovilla kun edes kakkosvaihteella ei paikka paikoin tahtonut vääntöä riittää!

Lakipisteen ohitettuamme joutuivat koville vuorostaan jarrut. Pelkkää alamäkeä liuteltiin varmasti puolisen tuntia. Jos Sava Bohinjkan vesi on kirkasta niin Socan vesi on täysin väritöntä! Kalkkikiviset vuoret toimivat suodattimen tavoin ja karussa ja kylmässä vuoristojoessa ei levätkään juuri kasva. Tämän takia joen pohja on lähes pelkkää valkoista kalkkikiveä.

Yllättävää kyllä, mutta kaloja oli täällä huomattavasti vaikeampi havaita. Erityisesti harjuksille on kehittynyt niin erinomainen suojaväri että matalastakaan vedestä niiden havainnointi ei ollut helppoa. Syvemmistä montuista tosin kalojen löytäminen ei tuottanut ongelmia. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka taitavasti isokin kala sujahti kivien koloihin piiloon kun sattui hiippailemaan vähän liian lähelle.

Kolmen päivän kalastuksen saaliina oli melkoinen tukku isoja 35-47cm harjuksia. Jokaiselle seurueemme jäsenelle tuli myös uusi kalalaji plakkariin. Harvinaisia, vain Adrianmereen laskevista vesistöistä löytyviä marmoritaimenia saatiin muutama kymmenen kappaletta. Tosin ennätyspainoja ei marmoritaimenien osalta hätyytelty. Kirjolohi on myös Socalla yleinen laji ja niitäkin saatiin suuri määrä suurimman ylös tulleen kalan ollessa Joakimin 48 senttinen.   

Nikolai Holttinen 

Lisätietoa Fishmasterin matkoista Sloveniaan >>